Millainen vesistö on sinulle mieluisin ja miten se vaikuttaa sinuun? Kysyimme Suomen Luonto -lehden elokuussa ilmestyneessä numerossa 6/2026 lukijoidemme kokemuksia mielivesistä. Kysely liittyi veden hyvinvointivaikutuksista kertovaan artikkeliin Vesi vanhin voitehista.

Saimme kyselyymme liki 200 upeaa vastausta, jotka osoittavat, että vesiluonto ja erilaiset vesistöt koskettavat meitä suomalaisia ja antavat meille hienoja elämyksiä – ja myös tunnetta hyvinvoinnista.

Vesi on elävää

Useimmissa vastauksissa mielivedeksi nousivat järvet, mökkirannat ja rantamaisemat, mutta yhtä lailla mainintoja saivat meri ja merenrannat, niiden voimakkuus sekä herkkyys. Ja kuten Jaana Kekäläinen vastauksessaan kertoo, ”vesi on elävää: joskus se on kirkasta ja ohutta ja raikasta; joskus sameaa ja paksua”. Vähän niin kuin elämä itse.

Olen onnekas, koska saan asua järven rannalla. Joka aamu näen tutun maiseman, jonka ilme vaihtuu jatkuvasti. Kevät, alku, jään hartaasti odotettu sulaminen ja veden riemullinen vapautuminen. Kesä, oikullinen kaunotar, veden pinta on milloin sinistä silkkiä, milloin tuimia vaahtopäitä. Syksy tuo ensin värikkään, sitten mustan kuoleman. Tyynestä veden pinnasta heijastuu toinen metsä, käänteinen maailma. Talvi on pieni jääkausi, jonka voima on hurja. Talvella järvi on äänekkäin jään eläessä ja elämöidessä. Vesi on elävää: joskus se on kirkasta, ohutta ja raikasta; joskus sameaa ja paksua.
Jaana Kekäläinen

Tyyni järvi, johon iltapilvet heijastuvat. Sen katselu rauhoittaa.
Maija Huhtala

Pidän peilityynestä järvenpinnasta auringonlaskun aikaan. Soutuveneellä, kanootilla tai kajakilla oleskelu sellaisessa maisemassa laskee stressiä ja poistaa ahdistusta.
Joona Jäntti

Mielivesi on kirkas järvivesi, joka liplattaa rauhallisesti. Auringon heijastukset järven pinnasta pohjaan ja rannan puihin ovat ihmeellisiä ja voisin katsella niitä ikuisuuksia. Jos pääsee jostain korkeammalta (laituri, sup-lauta tai rantapenkere) katselemaan pinnan alle, on ihmeellistä seurata kalojen ja pienten vesielävien elämää. Vesilinnut ja rannan hyönteiset kuten sudenkorennot ovat myös mieleisiä! Veden äärellä oleskelu rauhoittaa ja virkistää! Nautin myös luonnonvesissä uimisesta ja talvisin jäällä kuljeskelusta.
Elina Ilves

Haen ämpärillä vettä mökkirannan laiturilta. Nostettuani veden jään hetkeksi katsomaan maisemaa. Järvi on pieni. Sen näkee melkein kokonaan yhdellä silmäyksellä. Keskellä on metsäinen saari. Katselen näkyykö kuikkia. Ovatko sukelluksissa vai saaren takana piilossa? Vesi on kirkasta. Järveen ei laske yhtään puroa. Lieneekö lähdepohjainen, kun pysyy hyvänä koko kesän? Hetken katseltuani lähden vesiämpärin kanssa tupaan. Tunnen jo rentouden leviävän mieleen ja sieluun. Kohta saunotaan ja järvivesi huuhtoo lempeästi kaupungin ja arjen pölyt.
Erika Kallio

Järvi-Suomen lapsena peilityyni järven pinta makean veden tuoksuineen ja kaukaa kuuluvine äänineen on minulle Mielivesi. Voisi jopa sanoa että se on sielun maisemani, johon palaan mielessäni, kun tarvitsen rauhoittumista ja rentoutumista. Suljen silmät ja näen ympäristön heijastuvan järven pintaan, kuulen kaislikon suhinan heikossa tuulen vireessä, kuikan huuto kiirii kaukaa, toinen siihen vastaa. Sudenkorento on lasketunut kaislan lehdelle ja kala molskauttaa järven pintaa jättäen laajenevat renkaat jälkeensä. Katselen, kuulen, haistan. Kukaan ei vaadi minulta mitään. Ei ole kiire minnekään.
Anne Barberis

Kirkasvetinen lähdepohjainen mökkijärvemme metsien keskellä. Tyyni järvenpinta ja kuikkien huudot iltaisin rauhoittavat mielen maailman kiireiden keskellä.
Mikko Koivuniemi

Mökin rantasaunan järvimaisema. Hiljaisuus, avaruus, laineiden liplatus ja kuikan laulu tyynnyttävät mieltä.
Arttu Hallberg

Kirkasvetinen, puhdas järvi. Metsän ympäröimät rannat. Kallioita, kivikkoa. Auringon lasku heijastuu järveen. Kuun silta vedenpinnassa, tähtitaivas. Hiljaisuus, joka antaa kuuluvuuden luonnon äänille, tuulen suhinalle, laineiden liplatukselle ja ennen kaikkea myös omille ajatuksille. Elämä tuntuu yhteiseltä, minä, järvi ja luonto ympärillämme katsomme ja arvostamme toisiamme. Saamme rauhaa, voimaa ja uskoa hyvään yhteiseen tulevaisuuteemme.
Jarmo Sali

Kun elämä heittää isompia aaltoja eteeni, lähden hakemaan lohdutusta lempipaikastani. Se sijaitsee saaressa ja se on isomman saaren oma pieni saari, jonne voi matalalla vedellä päästä kuivin jaloin ja korkealla kahlata. Istun tai nukun silokalliolla ja kuuntelen aaltojen lyömistä kallioon. Ajantaju katoaa, murheet huuhtoutuvat ja olo kevenee. Pienen pieni saari ja sen sileistä silein silokallio merkitsee minulle rauhaa ja rentoutta.
Anni Himberg

Järvi. Ihana tunne iholla, rauhallinen ja puhdas. Tyyni järvenpinta tuo sieluun syvän, pehmeän, unenomaisen hyvän olon.
Arja Moilanen

Meri on vahva, arvaamaton ja ihmisen hallitsemattomissa

Meri tarjoaa upeaa katseltavaa ja koettavaa, mutta sinne voi mennä myös mielikuvamatkalle, vain kuvitella menevänsä meren ulapalle purjehtimaan ja irtautua kaikesta arjen kiireestä, kuten Topi Wuori kirjoittaa vastauksessaan.

Eri vuodenaikoina meri näyttäytyy erilaisena ja tarjoaa joka päivä erilaista nähtävää ja koettavaa. Meren läheisyys helpottaa myös laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Meri on mieluisin vesistö, vaikka lähtökohtaisesti kaikki vedet on mahtavia. Mielikuva siitä, että pääsee ulapalle rauhassa purjehtimaan ja irtautumaan täysin kaikesta arjen kiireestä on lempipaikkani. Meren vaikutus on rauhoittava ja mieltä hellivä.
Topi Wuori

Itämeri Suomenlahdella, tarkemmin sanottuna Suvisaariston ulkosaaristossa. Istun silokalliorannoilla, kuuntelen ja katselen aaltojen lempeää liplatusta kallion koloissa tai pauhaavaa iskeytymistä ja räiskettä kallioita vasten ja niiden yli. Itämeri on vahva, arvaamaton ja ihmisen hallitsemattomissa, ja kunnioitan merta suuresti. Levien vihreäksi heijastamassa tummassa vedessä voi sukeltaa silmät auki, toisin kuin makeassa järvivedessä tai suolaisemmissa valtamerten vesissä. Liplattelen jalkoja leväisillä kalliorannoilla, ja aika pysähtyy.
Varpu Savolainen

Meri ehdottomasti! Hiekkarannalla vesirajassa kävely on terapeuttista. Meren tyrskyjen katselu ja kuuntelu, on täydellinen keino tyhjentää pää kiireistä ja stressistä. Sumuisella rannalla harmaan sävyisen maailman tyhjyys on maagista. Lämpimällä rantakalliolla hitaiden laineiden liplatus rannan kiviin on onnellinen ääni. Jäiden ryske ja liike talvella on miltei hyytävää. Auringonlasku merenrannalla on luonnon kauneinta taidetta.
Sari Kallionpää

Kirkas ja puhdas vesistö. Erityisesti lapsuudesta on jäänyt mieleen 1970- ja 1980-luvuilta kirkas merivesi Houtskärin ulkopuolella. Serkkuni perheellä oli siellä kesämökki ja serkullani soudettava jolla, jossa oli pieni lasipohja. Sen läpi oli upeaa tiirailla pinnanalaista elämää. Aurinkoisina päivinä kuljimme paljain jaloin pitkin rantakallioita ja saatoimme istua tuntikausia kuunnellen merenliplatusta sekä ihastellen merimaisemaa. Siitä lähtien olen pyrkinyt pääsemään kävelemään sileille kallioille ihailemaan merta vähintään kerran vuodessa. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin talvea varten.
Sakari Lind

Meri. Se on välillä raivoava, tyyni,pauhaava ja hiljainen, niinkuin ihmisen mieli. Voi uida, meloa, soutaa,veneillä, kalastaa tai vain katsella meren aaltoa sen liikettä tuntikausia laiturilla. Mökkimme sijaitsee saaressa, meren ympäröimänä joten meri on lähellä sydäntä, aina.
Leena Salminen

Rauhallisen avoimen meren katselu ja kuuntelu rauhoittaa ja saa näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa.
Riku Ihalin

Sammalpeitteisen havumetsän läpi soljuva puro rauhoittaa

Järvet ja meri saivat eniten mainintoja Mielivesi-kyselyssämme, mutta myös pienvedet, kuten metsän siimeksessä soljuva puro sekä upea jokiluonto saivat myös ilahduttavasti mainintoja.

Niitäkin voi pysähtyä katselemaan ja rauhoittumaan veden solinaan kaikkina vuodenaikoina. Vesi virtaa eteenpäin tapahtuipa elämässä mitä tahansa.

Minulle mieluisin vesistö on sammalpeitteisen havumetsän läpi soljuva kivikkoinen puro. Se rauhoittaa äänellään mieltä ja kehoa. Sen pienestä koosta huolimatta voimakasta virtausta voisi katsella tuntikausia, kuinka se ympäröi pyöreiksi muotoutuneet kivet ja muodostaa pyörteitä niiden perään.
Pessi Ruotsalainen

Mielivesistöni on metsäpuro, sellainen, joka juoksee maastossa polveilevana ja kirkasvetisenä, kivien ohi, välillä hiekkapohjaan syvää uomaa uurtaen. Sen katselu ilahduttaa kaikkina vuodenaikoina: keväällä sulavedet saavat puron kuohumaan, kesällä kaikki elämä hakeutuu veden äärelle, syksyllä ruska ja matalalle laskeva aurinko saavat puron hehkumaan kultaisena ja talvella virtapaikkojen sulat ja jääkannen alla juokseva vesi muistuttavat siitä, että kiivasta elämää on talvellakin. Puroja ja puroluontoa voisi katsella loputtomiin.
Paula Niemi

Vesistöistä mielestäni hienoin on luonnontilainen puro joka virtaa rehevän korven keskellä kuten kuvassani.
Valtteri Heino

Eniten rakastan pieniä metsäpuroja, joissa vesi etenkin keväisin solisee iloisesti sammalten reunustamassa uomassaan ja niiden uumeniin välillä piiloutuen.
Eija Kuukka

Ehdottomasti joki. Se on tuttu elementti lapsuudestani. Joella seikkkaillessani harmit ja ikävät tunteet hävisivät kun sain katsella joen elämää joka välillä oli verkkaista ja saattoi nähdä kalojen piipahtavan pinnan alla tai välillä meno oli rajumpaa ja koski kuohusi vaahdoten. Ja tulihan sitä otettua jokeen välillä vähän lähempääkin kosketusta. Ja se tunne on yhä sama tänä päivänä näin 50 vuotta myöhemmin. Näin vanhempana olen miettinyt että ehkä siinä on se perimmäinen ajatus että joki virtaa eteenpäin tapahtui mitä tahansa niinkuin elämässäkin pitää tehdä.
Kati Aho

Olen syntynyt ja kasvanut joen äärellä. Siellä on soudettu, peseydytty ja uitu, kalastettu, hiihdetty ja luisteltu ja rannalla olevassa saunassa kylvetty sukupolvien ajan. Joki on erilailla kaunis kaikkina vuodenaikoina ja rantaan tulee mentyä joka päivä. Luhdassa asustavat erilaiset vesilinnut, joutsenet, kurjet, haukat ja kaulushaikarat sekä majavat, joita kaikkia voi nähdä, kun on hiljaa. Jokimaisema on ikiaikainen voimavara, jossa voi sanoa, että sielu lepää – näin sen koen.
Satu Pyörälä

Mökillä soudan koskisuvantoon, jota ympäröi soinen metsä. Istun siellä veneessä, katselen tummaa jokivettä ja nautin tutusta maisemasta, joka on ollut rakas lapsesta saakka. Sitten laskettelen jokea alavirtaan takaisin mökille ohi tuttujen virtapaikkojen, matalikkojen ja kivikkoisten rantojen.
Liisa Lehto

Suoveden kosketus on kuin tummaa samettia

Salaperäiset suolammet houkuttelevat myös monia tykönsä rauhoittumaan ja rentoutumaan. Pieni lampi tuntuu juuri oikean kokoiselta katseltavaksi ja kierrettäväksi, kuten Hilkka Nuutilainen kirjoittaa vastauksessaan. Pientä lampea ei tarvitse pelätä millään säällä.

Lampi. Metsän keskellä pilkistävä pieni vesistö on juuri sopivan kokoinen katseltavaksi, tarkkailtavaksi ja jopa kierrettäväksi. Se ei ole koskaan pelottava, millään säällä.
Hilkka Nuutilainen

Suo on pelottanut ihmisiä kautta aikojen. Sitä pelkoa on myös lietsottu ja suota kuvattu uhkaavana, arvaamattomana ja salaperäisenä virvatulien ilmenemispaikkana. Minulle suon vedet ovat kuin ihmisen alitajunta. Kapeat kulkuväylät soiden läpi päästävät niin lähelle suon ihmeellistä kasvustoa. Kun meloo hitaasti ja lähes äänettömästi suojokea pitkin tuntee kuuluvansa tuohon salaperäiseen maailmaan, joka aikoinaan on tarjonnut erilaisille pakolaisille suojaisan sylin. Suolammessa uiminen on kuin kelluisi avaruudessa. Suovesi hyväilee ja parantaa. Kuin tummaa samettia on sen kosketus.
Riitta Attila

Kauneinta, mitä voin kuvitella, on tyyni suolampi, jonka toisella rannalla näkisin suurisarvisen hirven tai kurkipariskunnan. Näyn juhlallisuus vetäisi nöyräksi ja hiljaiseksi. En ole sellaista koskaan nähnyt.
Marja Saarinen

Pidän eniten lammista. Ne ovat pieniä ja makeavetisiä. Eniten rakastan Parikkalassa sijaitsevaa likolampea. Se on pohjavesialueella sijaitseva suppalampi, jonka vesi on viileää ympäri vuoden ja aivan turkoosia. Lisäksi sen ympärillä kulkee luontopolku, jonka valitettavasti metsänomistsja tuhosi avohakkuulla lammen vastapuolelle ilman suojavyöhykettä 45° rinteeseen. Pelästyin lammen eliöstön vuoksi, koska siellä elää ahvenia ja rapuja, sekä pesii kaakkuri että Kuikka. Pieni alue lammesta on soistunut ja siellä kasvaa erilaisia sammalia. Lampi on uskomattoman kaunis ja ympäristö rauhoittava.
Satu Virkkumaa

Suolampi! Suot ovat ylipäätään kiinnostavia ja myyttisen kauniita paikkoja. Niiden kirjavat pinnat erikokoisine lampineen suovat asuinsijan monenlaisille eliölajeille. Minusta kiinnostavimmat linnut löytyvät usein joko suolammista uiskentelemasta tai niiden läheisyydestä käyskentelemästä. Suolampien reunamilla kasvaa myös usein jännittäviä kasveja. Suolammet ovat osa ikiaikaista luontoamme, jota on syytä suojella.
Siiri Ylijoki

Vesiluonnossa voi uida, soutaa, meloa ja kahlata

Monet kaipaavat vesiluonnon lisäksi toimintaa – kuten uintia, melomista ja kahlaamista
Hiljaisissa luonnonvesissä uinti houkuttelee monia, mutta sekin alkaa olla paikoin jo harvinainen kokemus nyky-Suomessa, kuten Sari Rahkonen toteaa vastauksessaan.

Myös laiturilla istuskelu, suppailu ja kalastus kuuluvat monen vesiharrastuksiin. Mutta niistä tuleekin nauttia kaikessa rauhassa. Kaikenlainen kiirehtiminen on kiellettyä, kuten Essi Ikonen puolestaan kuvailee vastauksessaan Etelä-Savon Iso-Mäntynen-järven käyttöohjeita.

Mieliveteni rannat ovat luonnolliset, eivät säännöstellyn vesistön kuluttamat. Mieliveteni on vesi on esteettisesti kaunista, veden laadultaan kirkasta ja hajutonta, jopa juomakelpoista. Iholla vesi voi kirpaista, lähdejärven vesi on kylmää ja jotenkin mineraalisen oloista. Mielivesi voi olla myös pehmeää suloisen lämmintä lammen vettä. Mutta kirkasta sen pitää olla. Hiljaisessa ympäristössä, luonnon vedessä uinti on hyvin harvinainen kokemus nyky-Suomessa ja se palauttaa minut lapsuuteen ja aikaan ennen sitä. Sielu puhdistuu. Olen tullut virvoittavien vesien ääreen. Mitään ei puutu.
Sari Rahkonen

Mökkijärvi, Iso-Mäntynen Etelä-Savossa on koko perheen mielivesi. Itse pidän luonnonvesissä uimisesta ympäri vuoden ja kaikkialla, mutta aamun hiljaisuudessa mökkirantaan kahlaaminen on aina yhtä rauhoittavaa. Järvestä nautitaan myös suppaillen ja kalastaen, kaikessa rauhassa. Kaikenlainen kiirehtiminen on järvellä kielletty. Illalla tuvan ikkunasta järvimaisemaa katsoessa mieli rauhoittuu joka kerta, säästä riippumatta.
Essi Ikonen

Pidän vesistä, joihin pääsen toimimaan. Se voi olla meri, järvi tai joki, kunhan saan uida, kahlata, meloa, kulkea veneessä. Saan vedestä virtaa.
Salla Tuukkanen

Koen olevani vesieläin. Uiminen on ihanaa, ympärivuotisesti luonnonvesissä! Asuin meren äärellä 40 vuotta ja uin tietysti päivittäin meressä. Mutta rakastan myös järviä. Metsälähteet ovat vesihelmiä… Joet ja kosket kiehtovat. Uin kerran suonsilmässä ja nousin ylös kuparinruskea humuskerros iholla – tämä tapahtui kolmipäiväisellä luontovaelluksella Tukholmassa. Siis vastaus kysymykseen: kaikki luonnonvedet!
Eija Temmes-Silvonen

Kotini lähistöllä sijaitseva pienehkö uimaranta laitureineen. Menen laiturille aina kun olen stressaantunut, levoton tai haluan muuten vain elvyttää aivojani. Veden liplatus tai aaltojen kohina kelistä riippuen takaa sen, että lähden takaisin kevyemmällä mielellä. Kyseessä on järvi, joka sattuu ohessa olevassa kuvassa olemaan peilityyni auringonlaskun aikaan. Tästä paikasta näkee muuten myös upeimmat auringonlaskut!
Essi Silvennoinen

Kirkkaat lähteet ja vaihtelevat vesiputoukset vetävät puoleensa

Lähteet ja vesiputoukset saivat myös omat äänensä kyselyssämme. Luonnontilaiselle lähteelle päästyään ei voi kuin ihailla sen kirkasta peilikuvaa ja pysähtyä miettimään, mitä kaikkea lähde onkaan vuosisatojen aikana kokenut. Vesiputouksen kohina taas tarjoaa myös upeat puitteet rauhoittumiselle ja veden kulun seuraamiselle

Jyväskylän Ankeriasjärven suojelualueen metsään on piiloutunut luonnontilainen lähde. Hetken sitä katseltuani löydän pohjasta sillä hetkellä kuohuvan silmäkkeen. Hiekka pyörii siinä hiljalleen, mutta lähteen pinta on ympäröivän luonnon peilikuva. Siitä ajatus lentää aliseen maailmaan ja sen ylösalaiseen elämään. Kukahan tässä sammutti janonsa kivikaudella. Ja monta muuta ennen minua lähteen vieressä rauhoittunutta. Yksi kertoi luojalleen ilonsa ja toinen surunsa, ja kumpikin sai asiansa perille. Näitä ajatuksia minäkin täällä pyörittelen mielessäni.
Jorma Aaltonen

Vesiputoukset ehdottomasti. Olen ollut niistä syvästi kiinnostunut koko ikäni, ja erityisesti minuun vetoaa niiden rauhoittava tunnelma, rikkaat luontoarvot ja vaihtelevuus – kahta samanlaista putousta ei ole. Olen jo vuosia ylläpitänyt sivustoa suomenvesiputoukset.fi, jossa julkaisen joka vuosi kuvia ja kertomuksia retkistäni Suomen vesiputouksilla. Putoukset pitävät osaltaan minut kiinni elämässä.
Jussi Laine

Lämmin kiitos kaikille Mielivesi-kyselyymme osallistuneille lukijoillemme!

Kaikkien vastaajien kesken arvottiin Luontokaupan Norppa-pyyhepaketti. Sen voitti Kirsi Haapamäki. Hänen mielivetensä on kirkas ja syvä järvi, joka saa hänet pysähtymään ja rauhoittumaan sekä virkistymään ja heräämään eloon. Kuulostaa upealta mielivedeltä!

Kirkas, syvä järvi, mielellään iso selkä, joko tyynenä tai villisti aaltoillen. Se sekä maadoittaa että antaa voimaa ja virkistää. Ei ole toista paikkaa, joka samaan aikaan saa pysähtymään ja rauhoittumaan sekä virkistää ja herättää eloon.
Kirsi Haapamäki

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!