Lajipari: Hömötiainen vai lapintiainen?
Hömötiainen on yleisväritykseltään harmaa, kun taas lapintiainen on ruskea. Kuvat: Esa Ylisuvanto / Vastavalo ja Jarmo Manninen
Lajipari

Juttusarjassa tarkastellaan eri lajien tuntomerkkejä.
Pohjoisia havumetsiä asuttaa kaksi hellyyttävän töpäkkää, isopäistä tiaista. Kummallakin on tumma päälaki, valkoiset posket ja reipas luonne. Täytyykin pysähtyä katsomaan tarkasti, jos mielii erottaa hömötiaisen ja lapintiaisen toisistaan.
Lapintiaisen levinneisyys rajoittuu nimen mukaisesti arktisimpiin metsiin. Siispä suurimmassa osassa Suomea erehtymisen vaaraa ei juuri ole. Kuitenkin joinain syksyinä etupäässä nuoret linnut lähtevät vaellukselle, ja lapintiaisia onkin tavattu jopa Hangon lintuasemalla.
Hömö- ja lapintiaisen erottaa toisistaan värisävyjen perusteella. Hömötiaisen päälaki on hiilenmusta ja selkä tuhkanharmaa. Lapintiaisen päälaki taas on harmaaseen taittava tummanruskea ja selkä lämpimänsävyinen ruskea. Musta kurkkulappu on lapintiaisella isompi kuin hömötiaisella.
Lapintiaisen ruosteenruskeat kyljet erottuvat vaaleasta vatsasta selvästi. Hömötiaisen vatsapuoli voi olla kauttaaltaan tasaisen vaaleanharmaa, mutta joskus senkin kyljissä erottuu rusehtavaa sävyä.
Lue myös: Hömötiaisesta tuli lyhyessä ajassa erittäin uhanalainen. Tutkimus osoitti, miksi niin kävi.
Kumpikin lajeista lukeutuu niin kutsuttuihin metsätiaisiin, jotka tarvitsevat kodikseen lahopuustoisia havu- tai sekametsiä. Tällaisten metsien kadotessa myös tinttikaksikko on joutunut ahtaalle. Erityisen hankalassa tilanteessa on hömötiainen, jonka kanta on puolittunut 2000-luvulla.
Linnut varautuvat talveen varastoimalla ruokaa metsän kätköihin. Talvella ne lyöttäytyvät sekaparveen muiden seudun tiaisten kanssa. Mikäli lähettyville osuu ruokintapaikka, ne saapuvat mielihyvin murkinoimaan. Nämä pelottomat tintit voivat myös tottua hakemaan ruokaa suoraan kädestä.
Samoilla alueilla asustavat hömö- ja lapintiaiset saattavat toisinaan risteytyä. Risteymä on erityisen hankala tunnistaa, sillä lajit ovat jo valmiiksi keskenään samannäköisiä. Lajiristeymälle on annettu leikkimielinen nimi, höpintiainen.

OPI TUNNISTAMAAN LAJIPARI:
Lapintiainen on lämpimän sävyinen ruskeine päineen ja kylkineen. Hömötiaisen päälaki on musta ja vatsapuoli viileän harmaa.
Hömötiainen
Poecile montanus

Näin tunnistat:
1. Hiilenmusta päälaki.
2. Musta leukalappu on pienempi kuin lapintiaisella.
3. Vatsapuoli usein tasaisen vaaleanharmaa, joskus kyljet kuitenkin hennon rusehtavat.

Koko: Pituus 12–13 senttiä, paino 10–13 grammaa.
Tuntomerkit: Musta päälaki ja leukalappu, valkoiset posket. Tuhkanharmaa selkä ja vaaleamman harmaa vatsa. Joskus kyljet hieman vatsaa rusehtavammat.
Ääni: Kutsuääni tsi-tsi-tsää-tsää kuuluva, hyvin samankaltainen kuin lapintiaisella. Laulu laskeva hokema tjyy-tjyy-tjyy.
Elinympäristö: Runsaasti lahopuuta sisältävät havu- ja sekametsät. Pesii lahopökkelöön kovertamaansa koloon.
Tiesitkö? Suomessa vierailee satunnaisesti lajiparin eteläinen sukulaislaji, viitatiainen. Se on niin samannäköinen kuin hömötiainen, että helpoin tapa erottaa kaksikko on kuunnella niiden ääniä.
Levinneisyys: Koko Suomi aivan arktisimpia alueita lukuunottamatta. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu noin 410 000 paria.
Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen, eli laji on erittäin suuressa vaarassa kadota Suomesta lähiaikoina.
Lapintiainen
Poecile cinctus

Näin tunnistat:
1. Päälaki tummanruskea.
2. Musta leukalappu on isompi kuin hömötiaisella.
3. Ruosteenruskeat kyljet erottuvat vaaleasta vatsasta.

Koko: Pituus 12,5–14 senttiä, paino 11–14 grammaa.
Tuntomerkit: Tummanruskea päälaki ja musta leukalappu, joka on kookkaampi kuin hömötiaisella. Lämpimänruskea selkä ja vaalean ruosteenruskeat kyljet. Valkoiset posket ja vaalea vatsa.
Ääni: Kutsuääni tsi-tsi-tsää-tsää hömötiaismainen, mutta vaimeampi. Laulu laskeva hokema kuten hömötiaisella, mutta selvästi särisevä tjiyrr-tjiyrr-tjiyrr.
Elinympäristö: Lahopuustoiset pohjoiset havu- ja sekametsät, joskus myös tunturikoivikot. Pesä tyypillisesti tikankolossa, mutta voi myös kovertaa kolon itse.
Tiesitkö? Ankarilla pakkasilla voi yöpyä lumikiepissä.
Levinneisyys: Suomussalmi–Pello-linjan pohjoispuolinen Suomi puurajaan asti. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu noin 49 000 paria.
Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä, eli lajin populaatio on taantunut – ei kuitenkaan niin nopeasti, että se täyttäisi määritelmän uhanalaisuudesta.
Suloinen lapintiainen on yksi tämän vuoden joulukampanjamme kasvoista. Käy tilaamassa hyvän mielen joululahja itsellesi tai läheisellesi! Antamalla lahjaksi Suomen Luonnon autat suomalaista luontoa, sillä lehden tuotot käytetään kokonaisuudessaan Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.

Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.

