On kevät 2011. Normaalisti satakielten taiturointi soi tähän aikaan joka pusikossa. Mutta nyt laulua ei kuulu.

On niin hiljaista, että tiedotusvälineetkin kiinnostuvat:
”Sata­kielet saapuvat myöhässä”, ”Satakielen myöhästymistä ehdittiin jo säikähtää”.

Lopulta satakielet tulevat. Pari viikkoa myöhässä. Mitä niille on oikein tapahtunut muuttomatkallaan?

Satakieli on suomalaisen kesäyön tuttu laulaja, mutta itse asiassa se viettää suurimman osan elämästään etelässä. Satakielet pysähtyvät muuttomatkallaan Afrikan sarven alueella, ja vuonna 2011 aluetta piinaa hirvittävä kuivuus. Ihmisiä kuolee, karjaa kuolee, luonnon eläimiä kuolee.

”Kuivuus ja sitä seuraavat nälkä­katastrofit ovat toistuva ongelma Afrikan sarvessa, mutta ilmastonmuutoksen ja väestön­kasvun seurauksena katastrofien sykli on tihentynyt. … Afrikan sarven tilanne on viime kuukausina kärjistynyt maailman pahimmaksi ruokakriisiksi”, tiedottaa ulko­ministeriö.

Ruotsalaiset tutkijat ovat asettaneet linnuille valopaikantimia ja huomaavat sata­­kielten viivästymisen johtuvan sitä, että niiden pysähdys Afrikan sarvessa on venynyt. Kenellekään ei riitä siellä tarpeeksi ruokaa, ei myöskään satakielille. Siksi niiden tankkaustauko alueella kestää normaalia kauemmin.

Toukokuisten viikkojen hiljaisuus tuo pohjolaan viestin valtavasta kaukaisesta hädästä.

Lue lisää ilmastonmuutoksesta ja linnuista tuoreesta Suomen Luonnon numerosta 4/2018.