Ankea, ikävä ja synkkä. Näinhän marraskuuta usein kuvaillaan. Tosin puoltoääniäkin on alkanut kuulua: viimeisimmässä Suomen Luonnossa Juho Rahkonen suorastaan ylistää marraskuuta, ja toimituksen blogissa Laura Salonen kirjoittaa ihanasta marraskuusta. Me liitymme kuoroon, sillä viime vuosina olemme retkeilleet marraskuussa innolla. Joinakin vuosina syyskauden retkipäiviä on kertynyt eniten juuri tuolloin!

Osaksi tämä johtuu pikku paniikista: päivät lyhenevät entisestään, ja edessä on aika, kun lunta tulee sen verran, että metsässä käveleminen on hankalaa, mutta hiihtäminenkään ei vielä oikein suju. Niinpä marraskuussa pitää retkeillä ikään kuin varastoon.

Enää ei myöskään ole sadonkorjuuhommia, joiden vuoksi aiemmin syksyllä retki suuntautui usein pottu- tai lanttumaalle. Tai päivä hupeni puolukkamättäällä, joka on melko rajoittavaa retkeilyä sekin.

Marraskuu on siten tavallista enemmän vapaan kuljeskelun aikaa. Ja ainakin jos retkikohde on tarpeeksi lähellä, valoisat tunnit riittävät kyllä mukavaan kiepaukseen.

Olemme sikäli onnekkaita, että valittavanamme on useitakin päiväretkikohteeksi sopivia suojelualueita. Ne ovat hienoja, ja jos luonto on jossakin hienoa, se on siellä hienoa myös marraskuussa. Ajatellaan vaikka pieniä metsäjärviä kalliorantoineen ja käkkyräisine petäjineen. Niiden muinaisaikoja henkivä kauneus vain korostuu, kun ilma on utuisen harmaa tai hieman tihuuttava. Entäs sitten aarniometsien painanteet, joiden tunnelmaan kuuluu aina tietty hämäryys ja mystisyys: marraskuussa hämäryys ja mystisyys tietysti vain sakenevat!

Aivan erityisen hienoja ovat suot ja rämeet, joiden värit tummenevat ja saavat syvyyttä. Jos vielä tapahtuu sellainen yllätys, että keskipäivällä aurinko raottaa silmäluomeaan ja maailmaa yhtäkkiä hieman valaistaan, näkymä voi olla hätkähdyttävä. Sammalet, sarat ja vaiverot hehkuvat merkillisen punaisina: viininpunaa, kuparia, purppuraa – ja mitä kaikkea! Kun tällaista punaisena kytevää suota täplittävät siellä täällä kirkkaan vihreät tai okrankeltaiset sammalmättäät, puheet ajankohdan harmaudesta voi julistaa pödyksi!

Marraskuu tarjoaa myös hiljaisuutta ja rauhaa. Ihmisten sisäruokintakausi on alkanut, joten retkipoluilla ja tulentekopaikoilla on harvoin ketään. No, onpa luontokin varsin hiljainen, mutta sitä arvokkaammilta tuntuvat kohtaamiset vaikkapa tiaisten, korppien tai kanalintujen kanssa.