57/365

Viherpeippo on jollain tavoin tiukan näköinen tapaus. Se johtuu katseesta, silmästä, ja vahvasta siemensyöjän nokasta, vaikka tämä on tietysti väärää inhimillistämistä.

Silti toinen inhimillisestikin koskettava näkökulma viherpeippoon on, että sen kanta talvella 2008-2009 sairastui alkueläimen aiheuttamaan epidemiaan, joka tuskallisesti romahdutti kannan. Lintu, joka sairastui, ei pystynyt nielemään ja menehtyi. Epidemia, ainakin pahin meni ohi, mutta kanta edelleen tuntuu oleellisesti aikaisempaa pienemmältä.

Tätä ennen viherpeippo oli varsin lyhyessä ajassa levinnyt yli koko Suomen. Viherpeippo on valinnoiltaan kulttuuria kuten puistoja, puistikoita ja pihoja suosiva – tai vaikkapa sähkölinjoja, joiden alla kasvaa mm. pesän paikaksi sopivia kataikkoja.

Viherpeippo jo laulaa puiden latvoissa, suorastaan ensimmäisenä, juuri äskenkin kuuntelin pihamaalta. Kuitenkin suurin osa viherpeipoista muuttaa Ruotsiin, Tanskaan, Baltiaan ja Keski-Euroopan Pohjoisosiin. Muuttokin on siinä mielessä kiinnostava, että vaikka se pääosin ajoittuu lokakuuhun, hyvän ravintotilanteen salliessa muutto voi jatkua tammikuuhun asti. Pihlajanmarjoista viherpeippo syö vain kivet ja ruusunmarjat ovat sen suurta herkkua. Vaikka viherpeippo elää ihmistä lähellä, se on aika valpas ja pitää aina turvallisen etäisyyden.