190/365

Viime viikolla kävin Syltefjordstauranilla. Kun ensi kerran kävin lintuvuorella vuonna 1971, alle kaksikymppisenä, suulat olivat asettuneet komeimman kivipatsaan päälle 20 parin voimin. Matka taittui tuolloin Nuorgamista polkupyörällä Varangille.

Syltefjordstauranin suulavuoren pesäpaikat on tiiviisti asutettu.

Kun myöhemmin kävin Ruijan reissuja mm. Syltefjordstauranille ala-asteikäisen poikani kanssa yli tunturien vaeltaen, suulien parimäärä oli ehkä jo 400-500. Nyt pojanpoikani, 7-10 -vuotiaat ja vanhempansa näkivät elinvoimaisen suulayhdyskunnan, jonka hallussa oli lähes koko valtava kivipatsas, ehkä 60 – 70 metriä korkea, kuvassa vaaleana ”guanosta”.

Suulat kalastavat syöksysukeltamalla laajalla merialueella. Syltefjordstauran on edelleen ainoa pesäpaikka Varangilla. Paikka on oivallinen: suulille sopiva mahtava pylväs. Suurin osa Atlannin suulista pesii Brittein saarilla.

Suulassa on melkein mystistä ilmettä ja voimaa. Pituus lähellä metriä, siipien väli lähes kaksi. Vahva tikarinokka. Suula on loistava syöksysukeltaja. Siivenlyönnissä on voimaa ja jäntevyyttä. Suula on tavallaan kesytön ja samalla peloton. Jos pääsee vaikeissakin olosuhteissa lähestymään suulavuorta, jää mielen sopukoihin unohtumaton tunnelma ja mahtava lintulaji.