Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Alkusyksystä, kun kuvasin kurkiparvea, kettu ilmestyi nälkäisenä katselemaan kurkia. Se ei kuitenkaan löytänyt mitään strategiaa päästä edes sellaiselle etäisyydelle, että kurjet olisivat enemmälti tunteneet joutuvansa vaaraan. Mutta tilanne oli mielenkiintoinen seurata!
Kansanviisauden mukaan kettu sanoi pihlajanmarjoista: happamia. Syyhän oli tietenkin, että kun marjat olivat ketun ulottumattomissa, vaikka mieli teki, niitä piti haukkua happamiksi.
Näissä tämän blogin syksyisissä kuvissa kettu joutuu toteamaan saman kurjista. Ehkäpä se olisi halunnut tokaista komeista, tavoittamattomista linnuista: mokomat rimppakintut, eihän teissä ole mitään syömistäkään.
Vaikka kettu koittaa kuinka korvat luimussa ja jalat koukussa kulkea hyvin matalana kohti kurkia, se on täysin esillä. Kurjet näkevät ketun, ovat tarkkaavaisia, mutta eivät sen enempää hötkyile, kunhan repolainen ei tule enää lähemmäksi.
Antaisiko tämä pöpelikkö suojaa ja yllätysmahdollisuuden?
Kettu varmaankin pelkää myös pitkäkaulaisten kurkien vahvan nokan tikariniskuja avoimessa maastossa. Ja sitten linnuilla on siivet, ne voivat helposti siirtyä kappaleen matkaa, jos kokevat ketun vakavaksi uhkaksi. Ehkä kettukin vain katsasti, aukeaisiko mitään mahdollisuutta, olisiko pellolla ehkä siipirikko lintu.
Maanisäkkäiden pelossa muuttokurjet kuitenkin valitsevat yöpymispaikakseen tyypillisesti rannikolla veden saartamat merenluodot ja sisämaassa suuret, aukeat ja lampareiset avosuot. Kettu tai muut isot petonisäkkäät eivät hevin pääse seikkailemaan noihin paikkoihin. Silti kurkien yöpyvissä parvissa syntyy aika ajoin melkoinen huuto ja mekkala, kun joku kurjista peljästyy yön ääniä ja varjoja ja huutaa pelon koko parveen.
Happamia!
Ehkäpä korkean heinikon tai pensaiden kätköissä hiipivä ovela kettu saattaa päästä yllättämään ja koitua yksittäisen kurjen kohtaloksi, tuskin kuitenkaan usein ja tässä siihen ei ainakaan näytä olevan mitään mahdollisuuksia.
Kurjet ovat nyt muutollaan pääosin jo Espanjan harvapuustoisissa tammimetsissä ja eri puolilla pohjoista Afrikkaa. Olisi mielenkiintoista olla kurkien matkassa tutkimassa, kuinka rauhassa kurjet nukkuvat yönsä talvehtimisalueilla.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Nämä pienet tiaiset, töyhtötiainen ja hömötiainen, on kuvattu tänään iltapäivällä Sipoonkorven kansallispuistossa. Lenkki siellä luonnistuu kaikkina vuodenaikoina.
Traktori kynti yli viiden sentin hangen alla olevaa sänkipeltoa talveksi. Iso teeriparvi ihmetteli kummallista toimitusta. Jäin tätä kuvatessa miettimään, olisiko tuo uusi ja hyvä, vaihtoehtoinen ajankohta maan muokkaukseen hiilinielun pitämisen ja eri kasvihuonekaasujen sitomisen kannalta.
Puukiipijä liikkuu puun rungolla kiertäen pystyasennossa alhaalta ylös, sen jälkeen pyrähdys seuraavaan puuhun ja taas aika levottomasti kiertäen alhaalta ylös.
Blogi kertoo muutamin kuvin syksyn ja talven taitekohdasta ja tuon ajan valoista luonnossa. Kuvat ovat kaikki samalta päivältä, viime maanantailta, Matsalunlahden ympäristöstä Virossa.