108/2020

Kuulitko kesällä kuhankeittäjää. Surukseni joudun monen osalta arvaamaan: ehkä et, vaikka aiemmin olet. Sen verran vähiin on käynyt tämän kullankeltaisen, mutta piileskelevän, vähän kottaraista isomman ja rotevamman linnun kanta Suomessa.

Minä kuulin kuhankeittäjän kesällä kerran, tasan yhden rääkäisyn kun olin aamuvarhaisella hirviä kuvaamassa. Se kuului loppukesästä vesijättölehdosta Hauholla. Lintu oli ehkä jo pesinnän jälkeen kiertelemässä ja muutolle lähdössä. En saanut sitä kiikariin.

Virossa kuhankeittäjää on onneksi edelleen paljon enemmän, mutta sinne ei loppukeväästä tai parhaasta alkukesästä päässyt retkeilemään.

Ennen linnun ”kuhakiehuu, pehmeäsävyinen, ihmeellisen kantava huiluääni kuului useammin varsinkin Kaakkois- ja Järvisuomessa ja Hämeessä. Ja vaikka kullankeltainen lintu piileskelee lehvästössä hyvin taitavasti, voi sen joskus nähdä niityn yli lentäessä voimakkaiden siiveniskujen syvissä aalloissa.

Syytä vähenemiseen on arvailtu. Ehkä talvehtimisalueilla Afrikan savanneilla olosuhteet ovat vaikeutuneet, ehkä ennen yleisten kuhankeittäjälle sopivien salskeiden koivu- ja haapametsien määrä on vähentynyt niin paljon..