357/365

Allien kantavat, sointuvat äänet aa-al-li, aa-al-li, joissa säkeen lopputavu ”li” nousee perustasosta kvintin hyppäyksen korkeampaan säveltasoon iloisesti duurissa olevan välisävelen kautta, kuuluvat taivaalta erityisesti kevätmuutolla illalla ja iltayöstä. Kun käen kukunta kulkee kaihoisasti alaspäin, allin kolmisointu on nousevan optimistinen. Allin musiikilla on aivan oma klanginsa.

Allit vangitsevat jokaisen, joka niiden äänen kuulee. Suomenlahdella, välillä sisäjärvien tai Karjalan suurten järvien yllä noiden äänten kuulee monasti yhtyvän ja yltyvän suureksi kuoroksi, allin lauluksi.

Kun sijoitan vaikkapa tuhannen vuoden takaiseen lähes luonnontilaiseen Suomeen miljoonien allien parvet niiden kevätmuutolla toukokuussa, tuo muutto on tunnelmaltaan eittämättä yksi vaikuttavimpia lintujen muuttoja maailmassa. Se selittää allin folkloren lintuna.

Hieman hajanaisempana toistuu allien paluumuutto syksyllä lokakuun alussa.

Ja vuonna 1000 alli pesi tunturijärvien ja -lampien lisäksi todennäköisesti laajemminkin Suomessa ja mm. Suomenlahden saaristossa.

Alli, folkloren kalevalainen lintu, on nytkin Suomenlahdella ja Itämerellä talvehtimassa. Allejakin on monen muun vesilinnun tapaan kuitenkin vähemmän kuin menneinä aikoina. Leudot talvet ovat kuitenkin monena vuonna tuoneet alleja kymmenin tuhansin talvehtimaan myös Helsingin edustalle, kun aiemmin ne talvehtivat etelämpänä Itämeren eteläosissa ja Pohjanmerellä. Kuvien allit olen kuvannut Jäämeren talvesta Varangilta ja Tenon suistosta.

Kun Kalevalassa alli lisäksi viittaa hellittelynimenä nuoreen neitoseen, ajattelen, että tuo myös kaunis naisen nimi on omaksuttu paitsi ehkä kielitieteen puolella arvioidusta Alfhild nimestä, myös ja aivan erityisesti luonnosta, kevät- ja syysmuuton äänimaailman kautta alleilta, linnuilta ja niiden allin laulusta.

Alli on kolmanneksi yleisimmin folkloressamme esiintyvä lintu ja samalla Alli on kaunis ja aika harvinainen naisen nimi. Kalenterissa Allin päivä on 31.1.