Arktiset vesilinnut ovat muutolla. Syysmuutto sijoittuu kevätmuuttoa paljon pitemmälle ajanjaksolle ja jatkuu varsin vahvana vielä runsaan kuukauden päivät. Mustalintukoiraat ovat kuitenkin muuttaneet jo kesällä. Mutta monien vesilintujen päämuutto on vielä edessä. Allinkin muutto osuu lokakuulle.
Lapasotkia, joukossa myös tukkasotkia. Kuvat: Samuli Haapasalo
Arktikan syysmuutto Viron Põõsaspean niemellä maan luoteisrannalla soljui toissapäivänä tuhansien lintujen päivävauhtia, määrä kasvoi edellisestä päivästä. Kun moni varmaan miettii käyvänsä katsomassa ”arktikaa”, joku ehkä ensi kertaakin, avataanpa hieman tunnelmia Suomenlahden etelärannalta. Lahden molemmat rannat ovat kiinnostavia. Suomen syksyssä voi suunnata retkensä esimerkiksi Virolahdelle.
Katsotaanpa muutamaa vesilintua, miltä niiden muuttoparvet näyttävät. Ja vilkaistaan kuvista joitakin tyypillisiä tuntomerkkejä havainnoinnin tueksi. Määrityksen joutuu tekemään usein varsin kaukaakin lentävistä parvista. Ehkä kuvat hieman avaavat, mitä voi odottaa.
Blogissa yllä ohittaa lapasotkaparvi Põõsaspeaneemen. Joukossa on vähäisempi määrä tukkasotkia. Kuvasta huomaat lapasotkan selän kauniin harmaan värin, kun se tukkasotkalla on musta. Kiikari ja kaukoputki paljastavat myös tunnusomaisen vaalean renkaan lapasotkanaaraan nokan tyvessä. Kauniita lintuja molemmat!
Täysin mustat mustalintukoiraat ovat siirtyneet jo kesän kuluessa sulkimisalueille ja läntiselle Itämerelle. Nyt ovat vuorossa ruskeat naaraat, joilla posken vaalea korostuu ”lakin” alla sekä tämän kesän nuoret, jotka erottuvat parvissa vaaleamman ”suklaan” ruskeina.
Ja sitten lähisukulainen pilkkasiipi, pieni määrä tässä alla mustalintuparven kärjessä. Kirkkaan valkea siipipeili vilkkuu kauas. Mustalintujen ja pilkkasiipien kevätmuutto tundralle kulkee myös Suomen rannikolla, mutta syksyllä enimmäkseen pitkin Suomenlahden eteläistä rantaa. Kuvat osoittavat, että isokin parvi kätkeytyy tumman veden pintaan huomaamattomaksi, muuton seuraaja saa katsella tarkkaan.
Anas -suvun sorsia on myös mukavasti liikkeellä. Tässä kuvassa erotat helposti haapanat suuresta valkoisesta siipilaikusta. Samassa parvessa on viehättävän siroja, pitkänomaisia jouhisorsia, joiden harmaan kirjava väri on läheltä katsottuna erityisen kaunis. Parven hännillä aivan jouhisorsan yläpuolella lentää lapasorsa. Lapasorsan lusikkanokka on valtava. Kauniin siniharmaa selkä ja vihervä siipipeili erottuvat kauas. Lapasorsan selkäpuolta voi verrata jouhisorsaan, jolla on kaksi valkea juovaa siiven takareunassa, ohut ja leveämpi. Kaksi kiinnostavaa sorsalintua, aika erilainen rakenne, siro ja tanakka.
Vesilintujen kanssa osin samaan aikaan muuttavat hanhet. Tässä kaksi kuvaa pienehköstä sepelhanhesta. Hanhen siivenisku on hieman harvempi ja muoto rotevampi, mutta ei se ole kovin paljon edellisiä suurempi. Birdlife ennakoi, että arktisen alueen normaalia lämpimämpi keli viivästyttää valkoposkihanhien muuttoa. Sepelhanheltakin on vasta pienet etujoukot liikkellä. Harmaista hanhista on saapunut metsähanhia. Tundrahanhet ja pikkujoutsenet ilmestyvät ehkä kuun vaihteen tienoilla. Kaakkurit ja kuikat muuttavat pienehköin hajaparvin, yksilöt kaukana toisistaan.
Ja tässä alla olevassa kuvassa näkyy paremmin sepelhanhen sepel kaulan sivussa. Nämä ovat kaikki vanhoja lintuja, nuorten sepel on huomaamattomampi.
Lisäksi viikonlopun aikana kahlaajista oli liikkeellä pieniä määriä punakuireja, kapustarintoja, tundrakurmitsoja ja suosirreja ilahduttamassa muutontarkkalilijoita. Kahlaajista pari karikukkoakin viihtyi niemen rantakivikoissa.
