Toimittaneet Kaija ja Pekka Keskinen

Viime kesänä Lasten Luonnon sivuilla kerrottiin, kuinka nokkosperhosen toukasta kehittyi aikuinen perhonen. Ensin toukka söi ja söi ja söi. Sitten se koteloitui, ja muutaman viikon kuluttua kotelosta kuoriutui aikuinen perhonen. Ehkä näit niiden lentävän kotipihasi liepeillä.

Nyt voi taas nähdä samoja perhosia. Syksyllä ne asettuvat talvehtimaan johonkin sopivaan paikkaan. Niitä voi löytää ullakolta tai piharakennuksen nurkasta, puupinoista, kivenraoista, puunkoloista – siis melkein mistä vain. Huhtikuussa, joskus jo maaliskuussa, aurinko paistaa niin lämpimästi, että nokkosperhoset heräävät ja alkavat taas lentää.

Koko pitkän talven ne ovat olleet horroksessa. Osaatko kuvitella millaista niillä on talvihorroksen aikana? Ne eivät liiku eivätkä syö. Ne ovat niin kohmettuneet, etteivät ne huomaa, vaikka niitä tönäisisi. Vaikka ne kovimmilla pakkasilla vaikuttavat jäätyneiltä, ne heräävät keväällä taas uudestaan.

Perhoset syövät kukkien mettä jaksaakseen lentää. Ensimmäiset leskenlehdet antavat ruokaa nokkosperhosille. Kuvassa näet sitruunaperhosen. Se on mennyt aterialle pajun kukkaan. Sekin vietti talvensa samalla tavalla kuin nokkosperhonen. Sitruunaperhosen tunnet keltaisista siivistä.

Suruvaipan tunnet aivan tummista, miltei mustista siivistä. Joinakin keväinä niitä näkee paljon, toisina keväinä taas tuskin ollenkaan. Pihapiirissä lentelee myös liuskaperhonen. Se muistuttaa hyvin paljon nokkosperhosta, mutta sen siipien reunat näyttävät siltä, kuin joku olisi haukannut niistä paloja pois.

Vain muutamat perhoset talvehtivat aikuisina. Suurin osa vaipuu talvihorrokseen koteloina. Ne lähtevät liikkeelle yleensä vasta alkukesästä. Värikäs tyttöperhonen pitää suurinta kiirettä. Se kuoriutuu maalis-huhtikuussa ja lentelee siis samaan aikaan kuin nokkosperhoset. Ruostesiivet talvehtivat toukkina. Suojasäät houkuttelevat ne etsimään sopivaa koteloitumispaikkaa.

Voit nähdä niiden mennä möngertävän vaikka lumihangen yli. Jotkut kevään varhaisimmista perhosista jäävät sinulta huomaamatta, sillä ne liikkuvat vain öisin.

Myös töyhtöhyyppä ja sitruunaperhonen tulivat jutusta tutuiksi.

Harvat kasvit ja eläimet voivat elää täällä meillä pakkasten aikaan samalla tavalla kuin kesällä. Viime Lasten Luonnossa kerrottiin tällaisista linnuista. Suurin osa linnuista muuttaa syksyllä etelään. Keväällä taas lämpimät ilmat ja valo saavat ne palaamaan Suomeen. Töyhtöhyyppä on ensimmäisten muuttajien joukossa. Voit nähdä sen lentävän puolelta toiselle heittelehtien peltojen yllä. Sen ääni muistuttaa kissan nau’untaa. Jotkut töyhtöhyypät erehtyvät palaamaan liian aikaisin. Kevään lumipyryt peittävät pälvet, joita aurinko jo ehti sulattaa. Jos lumi ei sula uudelleen muutamassa päivässä, töyhtöhyypän on pakko palata jonkin matkaa takaisin etelään ja odottaa säiden lämpenemistä.

Tämän lehden kannessa näet mustavariksen. Sekin on muuttolintu. Matkalta palattuaan sillä on kiire valmistaa pesä kuntoon poikasia varten. Mustavaris on tavallisen variksen lähisukulainen. Osa tavallisistakin variksista muuttaa Itämeren yli talveksi. Osa jää viettämään tänne talvensa. Varmaan tunnetkin variksen ja sen äänen. □

Tehtävä

Lumen sulaminen on varma kevään merkki. Aurinkoisina päivinä se näyttää häviävän silmissä. Minkälaisiin paikkoihin ilmestyvät ensimmäiset pälvet? Sulaako lumi nopeammin mäen rinteeltä vai notkelmasta?

Mitä lumesta tulee kun se sulaa? Mihin se menee?

Mittaa tikulla miten nopeasti lumipeite ohenee rinteellä notkelmassa

Jos voit käyttää lämpömittaria, mittaa aamu-, päivä- ja iltalämpötila aurinkoisella paikalla varjoisalla paikalla

Millaisia eroja löydät?

Juttu julkaistu alun perin lehdessä 2/1980.