Useissa kodeissa hehkuvat jo joulukuusen valot. Moni on halunnut luoda joulun tunnelmaa kotiin tavallista varhemmin, tuomaan valoa koronapandemian entisestään harmauttamaan alkutalveen. ”Joulupuita on tilattu tänä vuonna jo marraskuun puolella”, vahvistaa Joulupuuseuran puheenjohtaja Juha Ruuska. Joulupuuseura on joulupuiden ja leikkohavujen tuottajien ja alasta muuten kiinnostuneiden yhdistys.

Tilausten varhaistumisen lisäksi koronapandemia näkyy Ruuskan mukaan joulupuiden tilauskannassa siten, että yritysten tilaukset ovat vähentyneet mutta yksityisten vastaavasti lisääntyneet. Pandemia on vahvistanut myös verkkokaupan suosiota joulupuun hankinnassa, ja aiemmin käteisvaltaisessa kaupassa ostokset halutaan nyt maksaa kortilla.

Sitä kuusta kuuleminen…

Joulupuu kuuluu monen lapsuusmuistoihin. Itselleni lapsena joulu ilman kuusta olisi ollut tynkä – parhaita hetkiä joulusta olivat ne, kun illan hämärryttyä istuin kuusen juurella katselemassa eri väreissä kimaltavia koristeita ja kynttilöiden loistoa. Ainoaksi jääneenä ulkomaanjouluna palmunlehvistä matkailijoiden iloksi koottu ”kuusi” oli laiha lohtu.

Joulukuusiperinteen alusta on monia kertomuksia, joista jotkin liittyvät Martti Lutheriin, osa jopa Jeesukseen, vaikka Lähi-Idässä ei meikäläistä metsäkuusta kasva. Pyhiä puita esiintyy monissa kulttuureissa – esimerkiksi skandinaaviseen mytologiaan kuuluu maailmanpuu Yggdrasil.

Ikivihreää kuusta on Pohjolassa pidetty pyhänä puuna ja elinvoiman symbolina. Kuusen oksat suojasivat eränkävijöitä ja toimivat laavuaineksena, ja etenkin Savossa karhupeijaisissa saatettiin pyhittää kuusi asettamalla sen juurelle karhunkallo. Myöhemmin yleistyi tapa tuoda pihapiiriin kuusia merkkipäivien kunniaksi. Sanonta ”sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto” heijastaa kuusen merkitystä.

Kuusiin liittyy paljon perinteitä ja uskomuksia. Kuva: Anne Moilanen / Havaintokirja

Varsinaisen joulukuusiperinteen katsotaan syntyneen Liivinmaalla, mistä se levisi muualle Eurooppaan. Joidenkin lähteiden mukaan maailman ensimmäinen julkinen joulukuusi pystytettiin Tallinnan Raatihuoneentorille vuonna 1441, toisten mukaan Riikaan vuonna 1510. Molemmille näistä kuusista on tunnistettu sama tekijä, Mustapäiden veljeskunta, nuorten naimattomien kauppiaiden kilta. Riiassa kerrotaan veljeskunnan halunneen juhlistaa vuoden lyhintä päivää polttamalla suuren kuusen Väinäjoen rannassa. Paikalliset lapset ehtivät kuitenkin koristella kuusen, joten kokkoaineksesta tulikin joulukuusi.

Joulupuun historiaa

Arkiston aarteita: Oi kuusipuu

Julkisia joulukuusia nähtiin Berliinissä vasta vuonna 1780 ja Pariisissa vuonna 1865. Saksalaisissa säätyläiskodeissa oli joulukuusia kuitenkin koristeltu makeisin jo 1500-luvulla. Koristeltu kuusi symboloi vaurautta ja toi onnea. Tuolloin kuuset olivat kuitenkin pieniä ja ne asetettiin seisomaan pöydälle tai ripustettiin kattoon.

Suomessa joulukuusia alettiin koristella säätyläiskodeissa 1800-luvulla ja talonpoikaistuvissa 1870–1880-luvuilla, mutta tapa yleistyi vasta 1900-luvulla. Meikäläisessä joulukuusiperinteessä ovat saattaneet yhdistyä keskieurooppalainen pieni sisäkuusi sekä oma pihakuusiperinteemme. Joulukuusi korvasi jouluoljet, joita aiemmin tuotiin lattioille joulunajan leikkejä varten sekä puhtaaksi ja mukavaksi nukkuma-alustaksi.

Ensimmäisiä kaupungin yhteisiä joulukuusia maassamme pystytettiin Tampereella 1893 ja Turussa 1900, mutta tavasta ei vielä silloin tullut pysyvää. Hämeenlinnassa kaupunkilaiset saivat ihailla sähkökynttilöin valaistua kuusta vuonna 1926, ja Helsingin Senaatintorilla joulukuusen kynttilät syttyivät vuonna 1930.

Kuva: Fraser Mummery / Flickr (CC BY 2.0)

Viekö ilmastonmuutos joulukuusen?

Suomalaisten vuosittaisesta noin 1,4 miljoonasta joulukuusesta noin miljoona tulee suomalaisilta kasvattajilta, viidennes kaadetaan omasta tai suvun metsästä ja loput tuodaan ulkomailta, etenkin Tanskasta. Viljeltyjen kuusten osuus myynnistä on kasvanut viime viidentoista vuoden aikana.

Kotimaisen joulukuusikaupan bruttoarvo on vuosittain noin 32 miljoonaa euroa. Arviolta 80 % joulupuutuotannosta on metsäkuusta, minkä lisäksi kasvatetaan serbian-, musta- ja okakuusta sekä pihtoja. ”Nykyään suosittuja ovat noin kaksimetriset, vähän kapeammat ja lyhemmät puut kuin aiemmin”, Juha Ruuska toteaa.

Suomessa on noin viisisataa kuusenkasvattajaa, joille joulukuuset tuovat lisäansioita tai jopa täyspäiväisen työn, minkä lisäksi kuusenkasvatus työllistää kausityöntekijöitä. ”Joulukuusten kasvattajilla on usein maatalous- tai metsätalousalan yritys, ja osa heistä on muualla palkkatyössä”, Juha Ruuska toteaa. Joulupuuseurassa on tällä hetkellä vähän yli kaksisataa jäsentä. ”Vanhan polven luopuessa kuusenviljelystä tarvittaisiin uusia tekijöitä”, Ruuska toivoo.

Viljellyn kuusen kasvihuonepäästöt ovat suuremmat kuin luonnonkuusella.

Joulupuuviljelmät vaativat hoitoa vuoden ympäri: kuusia istutetaan, lannoitetaan ja muotoleikataan, heinää torjutaan, tuholaisia tarkkaillaan ja torjutaan. Ennen joulua puut kaadetaan ja kuljetetaan myyntiin, ja kiireet jatkuvat lähes aattoon asti. ”Aatonaattona yleensä tulevat viimeiset tilaukset”, Ruuska naurahtaa.

Myös tietyistä valtion metsistä Lapissa ja Pohjanmaan–Kainuun alueella saa hakea kuusen Metsähallitukselta ostettavalla joulukuusiluvalla. Etelä-Suomessa kyseistä palvelua ei ole, koska valtion metsiä on Etelä-Suomessa suhteellisen niukasti ja hajallaan, minkä lisäksi moni niistä on erityiskäytössä tai suojeltu. Jos hakee kuusen luvatta toisen metsästä tai viljelmältä, syyllistyy näpistykseen tai varkauteen.

”Ilmastonmuutoksen myötä joulupuiden kasvatusmahdollisuudet Suomessa toisaalta paranevat, kun voidaan käyttää eteläisempää alkuperää olevia puita ja esimerkiksi pihdat pärjäävät paremmin”, Ruuska toteaa. Toisaalta meille saattaa asettua uusia metsätuholaisia, kuten eri kirvalajeja, joiden torjuminen vaatii tarkkuutta ja tietotaitoa. Nykyinen varsin vähäinen tarve kasvinsuojeluaineille voi kasvaa. Joulupuiden kasvu ei Ruuskan mukaan merkittävästi nopeudu ilmastonmuutoksen myötä.

Kuusen kasvu ei merkittävästi nopeudu ilmaston lämmetessä, mutta sen kasvatukseen voi tulla uusia haasteita. Kuva: Reijo Juurinen / Havaintokirja

Mikä on vihrein joulupuu?

Vuotuisista 75 miljoonan kuution metsänhakkuista joulukuusten osuus on pieni. Esimerkiksi hiilijalanjälkeä arvioitaessa on otettava lisäksi huomioon, että joulukuusesta yleensä nauttii usea ihminen monen päivän ajan.

Luonnonkuusen hiilijalanjälki on alle kaksi kiloa, mikä on pieni osuus joulun kokonaiskuormituksesta tai yhden suomalaisen päivän hiilidioksidiekvivalenttipäästöistä, jotka ovat 30 kiloa. Luonnonkuusista ilmastoystävällisin on hakkuissa kaadetun kuusen latva, joka muuten jäisi metsään maatumaan. Hyvä vaihtoehto on myös puu, joka kaadettaisiin joka tapauksessa tai joka esimerkiksi huonon kasvupaikan tai varjostuksen vuoksi varmuudella kuolisi. Hiilensidonnan kannalta epäedullisinta on, jos puu kaadetaan joulupuuksi kesken kiivaan kasvun.

Luonnonkuusista ilmastoystävällisin on hakkuissa kaadetun kuusen latva, joka muuten jäisi metsään maatumaan.

Viljellyistä kuusista ympäristöystävällisin on lähellä kasvatettu kotimainen joulupuu. Joulukuusia kasvatetaan usein maatalouteen huonosti soveltuvilla paikoilla, pelloilla tai joutomailla. Puut kasvavat kahdeksasta kahteentoista vuotta, ja myyntiin menneiden tilalle istutetaan yleensä uusia. Kuusiviljelmän merkitys hiilihieluna on suhteellisen pieni, mutta silti pelto tai joutomaa joulukuusiviljelmänä on ilmaston kannalta parempi kuin ilman puita.

Kuusenkasvatuksessa puita lannoitetaan ja heinää torjutaan kemikaaleilla, mitä ei tarvitse tehdä luonnonkuuselle. Viljellyn kuusen kasvihuonepäästöt ovat siksi suuremmat kuin luonnonkuusella ja kymmenen vuoden jälkeen samat kuin muovikuusella.

”Tosin kemiallinen heinäntorjunta on vähenemässä ja yhä suurempi osa kuusenkasvattajista ajaa heinän ruohonleikkurilla tai vastaavalla”, Ruuska toteaa, ja korostaa, että myös lannoitteita käytetään kuusenkasvatuksessa yleensä niukasti.

Joulupuita on mahdollista kasvattaa myös vähäisellä kasvinsuojelulla tai luomuna. ”Luomuliiton leppäkerttumerkillä varustettuja luomusertifioituja kuusia on jonkin verran tarjolla”, Ruuska kertoo. Niiden kasvatuksessa sallitaan vain tietyt lannoitteet ja erittäin niukasti kasvinsuojeluaineita.

Muovikuusi päihittää luonnonkuusen, jos sitä käyttää yli 20 joulua. Kuva: Nick Amoscato / Flickr (CC BY 2.0)

Öljystä ja metallista valmistettu ja usein kaukaa Suomeen rahdattu muovikuusi on luonnonkuusta ympäristöystävällisempi vasta, jos sitä käytetään yli 20 joulua. Muovipuun hiilidioksidipäästöt syntyvät tuotannossa ja matkalla ostajalle. Sen sijaan kun muovikuusi on kerran kaupasta haettu, sitä ei tarvitse hakea komeroa tai ullakkoa kauempaa.

Muovikuusi on luonnonkuusta ympäristöystävällisempi vasta, jos sitä käytetään yli 20 joulua.

Iso osa kasvatettujen kuusten ja luonnonkuusten ympäristövaikutuksista johtuu hakumatkan polttoainepäästöistä. Kuusi kannattaa kuljettaa kotiin ilman autoa, tai hakumatkan voi yhdistää vaikka kauppareissuun. Jos luonnonkuusen hakee joka vuosi omalla autolla, jo 16 kilometrin matka alkaa tehdä muovikuusesta vihreämmän vaihtoehdon.

Joulukuusi viedään pois, pois, pois

Joulun jälkeen kuusi on paras polttaa lämmöksi tai hakettaa ja kompostoida. Kerrostaloasuja voi hyödyntää kunnan kuusikeräystä, jonka kautta puut päätyvät polttoon tai haketukseen. Jos kuusi mätänee kaatopaikalla, sen hiilidioksidipäästöt ovat 80 prosenttia suuremmat kuin jos puun polttaisi tai hakettaisi ja laittaisi kompostiin.

Metallirunkoisen muovikuusen voi hävittää laittamalla sen metallinkeräykseen. Tekokuusen voi myös laittaa sekajätteeseen, josta se päätyy poltettavaksi. Muovikuusi on hävittämisenkin osalta huonompi vaihtoehto kuin luonnonkuusi tai kasvatettu kuusi: sen hiilijalanjälki on brittitutkimuksen mukaan yli kaksi kertaa suurempi kuin kaatopaikalle vietävän oikean kuusen ja yli kymmenen kertaa suurempi kuin poltettavaksi tai haketettavaksi päätyvän puun.

Vuokrapuu tai kierrätyskuusi

Vaihtoehtona kaadetulle puulle voi ostaa pienen istutetun kuusen, jonka siirtää joulun jälkeen parvekkeelle tai kuistille odottamaan seuraavaa joulua. Tarjolla on myös suurempia ruukkukuusia, jotka periaatteessa voi seuraavana keväänä istuttaa omaan pihaan tai omalle tontille.

Ruukkukuuset toki kestävät sisällä pitempään kuin leikattu kuusi, mutta niiden hoito on hyvin tarkkaa, jotta keväällä on vielä jotain istutettavaa. ”Ruukussa ne eivät kasva kovin isoiksi, joten ne pitää kasvattaa pellossa ja siirtää ruukkuun, mikä on sisätiloihin siirtämisen ohella puulle suuri stressi”, Ruuska toteaa. Joulun jälkeenkin ruukkupuita pitäsi kastella runsaasti, eikä niitä voi siirtää suoraan ulos pakkaseen. Myös uudelleenistutusvaiheessa tarvitaan runsasta kastelua.

Kuusen oksat tuovat suojaa monille pikkulinnuille. Kuva: Jukka Risikko / Havaintokirja

Nykyään on saatavilla myös vuokrakuusia. Joulun jälkeen palvelun tarjoaja käy hakemassa kuusen pois. Palveluntuottajan verkkosivuilla olevien tietojen mukaan kuusi istutetaan sen jälkeen takaisin luontoon. Jos kuusi sattuisi kuolemaan, siitä tehdään biohiiltä muiden kuusten istutusalustaksi.

Omien kuusten sijaan voi taloyhtiön pihaan hankkia yhteisen joulupuun. Kekseliäs ystäväni tapasi koristella kattoon ripustamansa oksan. Itse ripustin yhtenä vuonna joulukoristeet limoviikunaan, mutta vaikutelma ei kieltämättä ollut ihan sama. Jos haluaa yhdistää joulupuun ja pihan eläinten ruokkimisen, kuusen ostamisen sijaan voi valita pihalta tai lähimetsästä puun ja koristella sen talipalloin talvilinnuille ja oraville – toki kerran aloitettua talviruokintaa tulee jatkaa kevääseen asti, mutta mikäpä sen parempi joululahja pihan eläimille.