Kevät on päässyt jo vauhtiin maaliskuun alussa, mutta Luumäen Jurvalassa on vielä puoli metriä lunta, kuten ensimmäisen Salpausselän etelärinteellä tapaa näihin aikoihin olla.

Aamu valkenee pilvisenä täällä Eedeniksikin kutsutulla puutarhatontilla. Puolen hehtaarin maapala on puskenut aikoinaan myyntiin vihanneksia, hedelmiä ja kukkia, mutta on uinunut Ruususen unta jo puoli vuosisataa.

Viime joulukuussa tontin sopivuus pönttölinnuille kartoitettiin ja se todettiin ihanteelliseksi. Erilaisia elinympäristöjä on useita: pohjoispuoli on enimmäkseen mäntykangasta, keskikohta hedelmällistä omena- ja päärynäpuulehtoa ja etelälaita sekametsää komeine lehtikuusineen.

Asuintalon lisäksi tonttia pilkkovat pihasauna, aitta, romuvaja ja ulkohuussi.

Kirjosiepolle sopiviin pönttöihin voi pesiä myös talitiainen. Näitä perusmalleja mahtui tontille neljä.

Harkittu valikoima

Maastoauton takaluukut pamahtavat auki ja hangelle alkaa tömähdellä linnunpönttöjä. Kottarainen, käenpiika, tervapääsky, pikkuvarpunen, puukiipijä, västäräkki, tiainen, kirjosieppo, harmaa­sieppo, punarinta, leppälintu – käki… Hetkinen. Käki?

Eihän käki tee pesää, mitäs tämä merkitsee?

”Älähän hätäile”, karhulalainen ornitologi Urpo Koponen toppuuttelee.

”Pönttö on leppälinnulle, käen ylivoimaisesti yleisimmälle isäntälajille. Pitäähän käki saada taas voimallisesti Karjalan maille kukkumaan – ja muuallekin.” Lintu on Koposen mukaan huolestuttavasti vähentynyt.

Mestari on tehnyt suunnitelman: tälle tontille mahtuu 30 pönttöä 12 lintulajille.

Talkoot voivat alkaa. Tikkaille nousijaksi Koponen on värvännyt tutun luumäkeläisen miehen Pertti Viinikan. Kirjurina toimii talon emäntä Helena Vik­stedt. Koposelle jää päällysmiehen rooli.

”Harvoin miulla on näin hyvää miehitystä ollut”, hän myhäilee.

Uutta muotoilua ja kokeiluja

Koposen hovihankkija, puuseppä Pertti Leppänen on tehnyt huolellista työtä. Kaikissa pöntöissä on avattava vesivanerinen katto, joka on hieman leveämpi kuin pönttö. Pohja on upotettu seinien sisään ja sen kulmiin tai keskelle on porattu pieni reikä. Näin kosteus valuu ulos eikä jää pesään. Kiinnitysnaru kulkee takaseinään nikkaroidussa kujassa.

Katso ohjeet

Sirkutusta kotipihaan – Katso ohjeet linnunpönttöjen rakentamiseen

Punarinnalle Leppänen on tehnyt kaksi vaihtoehtoa. Toinen on lautaa ja toinen on sorvattu pieneen pölkkyyn. Molemmissa on iso suuaukko ja ne sisustetaan valmiiksi seinäsammalella.

Toinen isoaukkoinen pönttömalli on tarkoitettu leppälinnulle ja käelle.

”Käki säikäyttää leppälintunaaraan haukkamaisella olemuksellaan ja pääsee käymään pesällä. Siellä se poistaa yhden isäntälinnun munista ja munii omansa tilalle”, Koponen kertoo.

”Lentoaukon läpimitta pitää olla seitsemän senttiä, että käki mahtuu sisään. Ennen luultiin, että lintu kurkottaa kaulansa sisään ja pudottaa munan nokallaan, mutta ei se niin käy.”

Punarinnan pöntön lisäksi Koponen tekee sisutuksen myös käenpiialle ja tervapääskylle. Käenpiialle riittää ripaus mullansekaista sahajauhoa, mutta tervapääskylle sitä laitetaan pari kunnon kourallista. Kummatkin pöntöt ovat järeitä ja ne ripustetaan mahdollisimman ylös.

Lintujen mieltymyksiä on myös kunnioitettu. Käenpiian pöntön pohja on valmiiksi koverrettu, jotta munat pysyvät pesämaljassa, myös multa–sahajauhoseos muotoillaan koveraksi. Tervapääsky saa puolestaan hienon vaakaovaalin muotoisen lentoaukon.

”Linnulla on leveät hartiat eikä se sovi menemään kotiinsa ellei aukkoa vähän laajenna sivusuunnassa”, Koponen selittää.

”Sisällä on lisäksi portaat, että linnut pääsevät kiipeämään lentoaukolle, ja katossa on lippa, sillä pääskyt ovat tottuneet tekemään pesänsä räystäiden alle.”

Osa pöntöistä sisustetaan, materiaaleina ovat sammal ja sahanpuru.

Punarinta pääsee valitsemaan kahdesta pönttömallista, samoin harmaasieppo, joka saa avonaisen katolla varustetun yksiön.

”Saattaa näyttää, että asumus on pedoille helppo nakki, mutta se jäljittelee harmaasiepon mieltymyksiä.”

Harmaasieppo tekee luonnossa pesänsä mitä kummallisimpiin paikkoihin, jopa parvekkeen kukkalaatikkoon.

Pikkuvarpuselle Koponen on suunnitellut vaakatasoisen laatikon, jossa lentoaukko on toisessa sivussa.

”Tätä pönttöä ei saa puhdistaa koskaan”, Koponen varoittaa.

”Jos sen tekee, pikkuvarpunen vaihtaa oitis maisemaa ja saattaa mennä kymmenen vuotta ennen kuin se palaa.”

Pikkuvarpunen tekee pöntön sisään hienon heinätunnelin ja käyttää sitä parhaassa tapauksessa koko elämänsä.

”Lintu on yhdyskuntaeläjä. Siksi sille voi laittaa samalle seinälle neljä viisikin pönttöä. Silloin voi huomata, että yksi niistä toimii käymälänä. Muissa pesitään, mutta yhdessä on vain papanoita.”

Myös västäräkille on erikoispönttö. Siinä on veranta!

”Näin estetään käpytikan, närhen ja harakan pääsy pesälle”, Koponen sanoo.

”Vastäräkki salaa pesäpaikkansa mielellään, joten etuseinä toimii myös näkösuojana. Linnulle pitää pihassakin aina kääntää selkä, jotta se pääsee livahtamaan pesäänsä.”

Västäräkin asumus on valikoiman hulppein: pikku talossa on keittiö ja kamari. Koponen avaa takaseinän ja esittelee: ”Lintu tekee toukokuussa pesueen perähuoneeseen ja toisen heinäkuussa etummaiseen huoneeseen.”

Tämä asumus edellyttääkin siivoojaa.

”Kun puhdistan västäräkin pesän välillä, se elelee pesyeensä kanssa aina peräkamarissa.”

Käenpiian pönttö kiinnitetään korkealle. Pöntön pohja on kovera, ja se vuorataan ohuella kerroksella mullansekaista purua.

Tarjolla kunnon kämppiä

Monivaiheinen urakka on ohi. Pöntöt ovat paikoillaan ja jokaisen pöntön kyljessä loistaa kirjaintunnus ja numero.

Esimerkiksi sinitiaisella ja kuusitiaisella on yhteinen koodi P (Parus) ja kirjosiepolla F (Ficedula). Numerointi palvelee Koposen omaa seurantaa.

Tarkistukset tehdään vähintään kerran pesimäaikana. Katto vain auki ja katsotaan, mitä pöntössä on. Koponen saattaa lisäksi rengastaa linnut.

Huoltoon kuuluu myös puhdistaminen. Tontin 30 pöntöstä neljään ei kosketa: tervapääskyt ja pikkuvarpuset saavat pitää pahnansa. Vuosittaista puhdistamista vaativia pönttöjä jää siis 26.

”Mitenhän se onnistuu, kun ei ole hommaa tullut koskaan tehtyä”, Koponen virnistää.

Katso video

Video: Eri linnuille erilaiset pöntöt

Talkooväellä on hymy herkässä. Monen tunnin puurtaminen tuntuu lihaksissa ja nivelissä, mutta mieli on auvoinen. On tehty työtä luonnon hyväksi.

Koposen mukaan kaikkiin pönttöihin on mahdollista saada asukas jo ensimmäisenä keväänä, mutta vähintään puolet asutetaan heti.

”Varmimpia asukkaita ovat sinitiainen, kirjosieppo, talitiainen, kuusitiainen ja leppälintu. Myös kottarainen ja tervapääsky ovat hyvin mahdollisia.”

Vaikein lajeista on punarinta, mutta onhan työssä oltava aina myös haasteita.

Kokemuksen mukaan katselmukset alkavat heti.

”Kun auton perävalot häviävät näkyvistä, sinitiainen ja talitiainen ovat jo tutkimassa, että oho, nyt tuli kunnon kämppä.”

Kokemuksen kertomaa

Koposen pönttöarkkitehdin ja maankäytön osaamisen takana on 46 vuoden mittainen rengastushistoria. Lukemattomat pesätarkastukset ovat antaneet osviittaa siitä, mikä millekin lajille on mieleen.

Työ lintujen hyväksi alkoi vaatimattomasti.

”1960-luvulla Suomessa oli vielä metsiä, joten ei tarvinnut laittaa pönttöjä kuin pöllöille. Seuraavalla vuosikymmenellä tilanne muuttui ja kaikki kololinnut alkoivat tarvita pesäpaikkoja.

Ennen myös ajateltiin, että pönttölintuja on noin 30, mutta Koponen on kollegoineen suunnitellut 80 erilaista pönttöä ja saanut niihin pesimään 57 lintulajia.

On myös hauskoja sattumuksia.

”Kun lehtöpöllön pöntöstä oli lahonnut katto, oli mustarastas tehnyt sinne pesän. Ja seuraavana vuonna samassa paikassa pesi metsäviklo.”

Kaikista linnuista ei tule pönttöpesijöitä.

”Isot haukat kuten kanahaukka, hiirihaukka ja mehiläishaukka tuskin hakeutuvat koskaan pönttöön. Ja merikotka. Sille saisikin tehdä valtaisan mökin.”

Myös taidokkaat pesänrakentajat kuten peippo pysynevät jatkossa koivun latvassa korkealla omissa rakennelmissaan.

Kottaraiset saivat kolme pönttöä liki toisiaan. Etualalla on vanha päärynäpuu. Taustalla kiinnitetään sinitiaisen pönttöä, jonka voi laittaa hyvin matalalle.

Lue Suomen Luonnon seuranta asuntomessujen onnistumisista.