Metsän lyömä
Ilmaisnäyte
Tämä on ilmaisnäyte Suomen Luonnon maksullisesta sisällöstä. Suomen Luonnon digitilaajana pääset lukemaan kaikki digiartikkelit sekä saat pääsyn lehtiarkistoon. Tilaa >
Nyt lähdemme pienelle metsäkylvylle jättämään huolemme taakse”, sanoo Marko Leppänen. Täytin juuri hyvinvointia mittaavan lomakkeen, jossa arvioin oloni melko hyväksi ja tasapainoiseksi. Sama paperi täytetään myös metsäkylvyn jälkeen.
”On hyvä olla tietoinen, miten metsä meihin vaikuttaa”, sanoo Adela Pajunen, kun astelemme peremmälle metsään Sipoonkorvessa. Pajunen on Marko Leppäsen kanssa kehittänyt terveysmetsätoimintaa, ja he vetävät metsäretkiä ja metsäkylpyjä muun muassa yhteistyössä Sipoon kunnan terveydenhuollon kanssa.
Maa on paljas, mutta vuolas puro paljastaa vesisateiden runsauden. Vesi ryöppyää metsän sisuksista ja pysyy hädin tuskin puiden välissä kiemurtelevassa uomassaan.
”Saunaan mennessäkin käydään ensin suihkussa, joten mekin menemme alkusuihkuun ennen kuin astelemme syvemmälle kylpyyn”, Leppänen sanoo ja johdattaa kohti puroa, jossa asustaa taimenia ja jossa saukonkin on nähty puljaavan.
”Täältä näyttää löytyvän kylpyläosasto penkkeineen.”
Kolme retkijakkaraa odottaa pauhaavan veden äärellä istujaansa. Sydämessä jotenkin läikähtää, tämä on tehty minua varten.
”Antaa veden äänen huuhtoa koko olemusta, kaikki huolet sekä jännitykset kudoksista pois, ihan kuin vesi virtaisi hermoston läpi. Antaudutaan sille”, Pajunen puhelee verkkaisesti.
Mennyt aamu kiireineen ja tiukkoine aikatauluineen saa nyt oikein luvan huljahtaa veden mukana syvemmälle purolaaksoon.
Painan silmät kiinni. Säpsähdän hereille, ja tuntuu kuin päältäni liukuisi pois painava palttoo polveilevaan puroon.
”Nyt olemme valmiimpia metsäkokemukselle”, Pajunen sanoo.
10 tutkittua syytä mennä metsään juuri nyt
Kaksi suurta puuta toimittavat portinpielien virkaa, kun astumme lahopuiden täyttämään, sammalista hehkuvaan vihreään valtakuntaan. Edessämme kohoaa valtava kalliojyrkänne. Vantterien kuusien lomassa kasvaa vanhoja jättiläishaapoja, kookkaita raitoja, ja omana latvustokerroksenaan kurottelevat vielä pähkinäpensaatkin.
”Metsäkylvyn ajatuksena on, että metsä tulee sisällemme. Kulkiessa hengitämme metsäilmaa, ja voimme nauttia sen runsashappisuudesta ja puhtaudesta. Erityisesti havupuut kunnostautuvat ilmanpuhdistajina. Ne ovat kuin tiheäpiikkinen kampa, kun neulaset imevät epäpuhtauksia.”
Pajunen viittaa myös tutkimukseen, jonka mukaan puhtaassa ilmassa oleskelu lisää onnellisuutta ja jopa älykkyyttä.
Keskityn vain hengittämään, katselemaan ja kuulostelemaan ympäröivää luontoa. Askel askeleelta olo rentoutuu entisestään.
Opiaattiannos kauneudesta
”Seuraavaksi lähdetään löytöretkeilemään luonnon pienoismaailmaan”, Leppänen opastaa kalliojyrkänteen luona, jonka kyljessä kimaltelee jääputous. Vettä tippuu valtoimenaan pehmeälle sammalmatolle.
”Katseensa voi suunnata sinne, mikä tuntuu juuri nyt kutsuvan. Olisiko se jään tai kiven pinta, sammal tai jäkälä?”
Saan luupin ja kyyristyn katsomaan sammalen päälle kertynyttä kaunista jääkuorta, joka näyttää mosaiikkimaiselta kaleidoskoopin näkymältä. Sehän on kuin luonto itse, joka tarjoaa aina uusia maisemia ja näkökulmia paljastamatta kuitenkaan kaikkia arvoituksiaan.
”Monesti pyyhällämme näiden pienten yksityiskohtien ohitse. Niissä on kuitenkin tie laajuuden kokemukseen”, Leppänen sanoo ja tuntuu lukevan ajatuksiani.
”Ja jos tutkimuksiin on uskominen, niin aivosi kehräävät mielihyvää kauneuden kokemuksesta, koska opiaattireseptoreita runsaasti sisältävät hermoyhteydet aktivoituvat.”
Pajunen kertoo, että laajoilla aineistoilla tutkittua tietoa on sekin, että luonnon kauneus on suomalaisille yksi tärkeimmistä syistä hakeutua sen helmaan.
Vanhusta muistuttava, pitkään luonnontilassa ollut metsä ympärillämme herättää kunnioitusta ja vahvistaa tämän seikan, kun kapuamme jyrkkää rinnettä yhä syvemmälle metsän komeroihin.
”Nyt voidaan iloita siitä, että melko varmasti samalla hengästymme. Tässä kohtaa metsäkylpyä itse asiassa toivommekin sitä. Kun hengästymme, saamamme hapen määrä saattaa kymmenkertaistua. Puhtaan ilman lisäksi saamme paljon hyödyllisiä mikrobeja, joita voi sateen jälkeen olla jopa miljoona yhdessä metsäilmakuutiossa”, Pajunen valaisee.
Rinteestä kohti taivaita humisten nousevat männyt ja kuuset jäävät taakse, kun kiipeämme mäen päälle.
”Nyt voit hetken tasata hengitystä ja tunnustella hengästymisen tuomaa olotilaa. Se herättelee kehoa ja tuo elinvoimaa. Hengästyminen auttaa kaamosajan rasitukseen yhtä tehokkaasti kuin kirkasvalohoito”, Leppänen sanoo.
”Erityisen tehokasta on hengästyminen valoisaan aikaan”, Pajunen lisää.
Kuva: Ella Karttunen
Syvä tuttavuus metsän kanssa
Hengitys on tasaantunut ja olo levollistunut entisestään, kun matka jatkuu yhä syvemmälle metsään.
”Siinä missä saamme metsän hyviä mikrobeja hengittelemällä, saamme niitä myös koskettelemalla. Yksi hyvä keino tähän on sammalkasvokylpy”, Pajunen opastaa, ja samassa sammalikkoon on jo levitetty makuualusta, johon käyn lepäämään.
”Rentoutetaan keho ja annetaan sen painua raskaana vasten metsämaata. Annetaan myös kasvojen oikein upota sammaleeseen ja rentoutetaan kasvojen lihakset. Yllättäen syvällä metsänpohjassakin on helppo hengittää.”
Seuraan ohjeita, tunnustelen ja nuuhkin syvään hengittäen raikasta metsämaata, jossa voi olla useita miljardeja mikrobeja yhtä grammaa kohden.
En tiedä, kuinka kauan ehtii kulua, kun minut kutsutaan sammalikon kätköistä tunnustelemaan oloani. Kasvot ovat kylvyn jälkeen rennot ja elinvoimaiset, ja tunne alkaa valua hartioiden kohdalta alas koko kehoon. Mielikin on rennompi.
”Kasvot ovat intiimi osa, ja valikoimme tarkasti, kenen annamme koskettaa niitä. Sammalkasvokylpy on siis todella syvä tuttavuus metsän kanssa”, Leppänen toteaa.
Tietynlainen levollisuus tuntuu seuraavan meitä neljäntenä kulkijana pitkin metsän siimeksiä.
Tämän levollisuuden voisi ajatella asuvan valtavassa siirtolohkareessa, jonka kupeelle pysähdymme hetkeksi metsälepoon, siis kyykkyasentoon. Lohkare on rapakivigraniittia. Leppäsen mukaan se on tullut tähän idempää jäävuoren matkassa.
”Kun kohtaa luonnonvoimien paikoilleen huiskauttaman, tonneja painavan siirtolohkareen, on hyvä muistuttaa itseään luonnon liikuttavasta voimasta. Luonto saa ihmisen liikkumaan huomaamatta. On tutkittu, että kuntoradoilla ja -saleilla liikunta tuntuu rasittavammalta kuin sama liikunta metsässä”, Leppänen kertoo.
Hyvää yksinäisyyttä
Käpytikka rapsuttelee itseään kuivuneen kuusen latvassa. Se ei piittaa meistä, kun alamme pystyttää leiriä pienelle kallioaukealle.
”Tässä on kautta aikojen ollut jonkinlainen nuotiopaikka. Nyt laitetaan tähän käpykeitin ja lämmitetään vettä mustaherukkamehua varten.”
Veden lämmetessä minä saan tehtävän, jonka nimi on metsäyksinäisyys.
”Yksinäisyys on maailmassa iso ongelma, mutta luonnon läheisyys voi lievittää sitä. Nyt tunnustellaan, miltä yksinolo tuntuu ja miten se pyörähtää yhteyden kokemukseksi metsän kanssa.”
Saan makuualustan ja ohjeen hakeutua omaan rauhaani. Minut luvataan kutsua takaisin ”vappuun mennessä” tuohitorven torähdyksellä.
Voin istua, maata, polvistua, nojata puun runkoon…
”Hyvää yksinäisyyttä!” minulle vielä huikataan.
Valitsen paikan pienen kummun luota ja käyn pötkölleni alustalle. Vedän takin hupun päähän ja hengitän syvään. Tuuli humisee ympärilläni, takaani lennähtää hömötiainen tiititellen läheiseen puuhun, ja käpytikka on jättänyt kuusenlatvan pyrähtäen sinne päin, mistä tulimme.
Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta ympärilläni kohoavien puiden kanssa. Männyt, kuuset ja minä muodostamme kuin keskustelupiirin, jossa ei sanota ääneen mitään, mutta rauha puhuu ja puhuttelee sitäkin enemmän.
Suljen silmät. Samalla kadotan ajantajuni metsän laskoksiin katoavaan tuuleen ja sammalikosta haipuvaan tummaan tuoksuun.
Kuva: Ella Karttunen
Metsän monet kellot
Kun tuohitorvi kutsuu mehulle, ihmettelen ääneen mitä ajalle oikein tapahtui.
”Täällä metsässä tikittävät niin monet eri kellot samaan aikaan. Puut, kaikkein näkyvimmät kumppanit, osoittavat vuosikymmenten ja vuosisatojen aikakaarta ja sitä, että asiat valmistuvat kyllä ajallaan, eikä niiden suhteen ole tarpeen hötkyillä”, Leppänen vastaa.
”Ihminen on kiinni omissa rytmeissään ja rutiineissaan, ja ajan ajattelee olevan vain tietynlaista. Kun pääsee osalliseksi metsän rytmistä, pääsee tauolle myös omasta ajastaan”, Pajunen jatkaa.
Leppänen paljastaa, että aikaa voi saada lisää myös ylevän kokemuksia antavista paikoista.
”Ylevää synnyttävät mittasuhteet kuten tähtitaivas tai voimasuhteet kuten pauhaava joki, joiden rinnalla tunnemme itsemme pieneksi.”
Kerron metsäkylpymme alkusuihkussa kokemani tunteen, jossa päältäni rapsahti painoa pois, ja olin hetken kuin toisessa maailmassa.
”Arkiminäsi jäi taakse lumoutumisen kautta, ehkä kuohuva vesi sen teki”, Leppänen tulkitsee.
Käymme vielä jättämässä metsän lautaselle eli kaatuneelle puunrungolle pienen kiitoksen maapähkinöiden muodossa. Arvelemme ainakin närhen tai kenties pähkinähakin olevan erityisen onnellinen kiitoksen löydettyään.
”Myötätunto ja anteliaisuus ovat asioita, jotka tutkitusti kohentavat immuniteettiä ja vähentävät tulehdusta. Ne lisäävät merkitsevästi myös elinikää.”
Laskeudumme rinnettä takaisin lähtöpaikkaamme joenrantaan. Siellä on kuin tilauksesta kolme eri suuntiin kurottavaa puun runkoa kimppuna. Painaudumme hetkeksi puita vasten ja suljemme silmämme.
Aivan kuten olo on kovan saunomisen jälkeen täysin rento, ”löylyn lyömä”, tunnen nyt olevani metsän lyömä. Lopuksi täytän vielä hyvinvointia mittaavan
kyselyn.
Kaikki on pykälää paremmin.
Lue lisää: Marko Leppänen ja Adela Pajunen: Suomalainen metsäkylpy, Gummerus 2019.
Puuvenyttely
Voit tehdä kävelylenkilläsi metsäkylpyharjoitteita, kuten vaikkapa puuvenyttelyn. Siinä otetaan mallia ja inspiraatiota metsän puista. Ihminen menee helposti kasaan esimerkiksi psykologisista tai ahdistavista syistä. Silloin tekeydytään mielellään pieneksi. Metsä inspiroi meitä ottamaan luontaisella tavalla tilaa itsellemme.
- Seiso hartioiden levyisessä asennossa.
- Pidä paino tasaisesti kummallakin jalkaterällä.
- Ojenna kädet eteesi ja laita kämmenet toisiaan vasten.
- Venytä käsiäsi ylös ja kaarra niitä eri suuntiin kuin olisit männyn latvus.
- Eläydy puun asemaan. Puu pyrkii ottamaan oman tilansa ja kurottamaan itsensä kohti valoa. Sinäkin voit nousta vaikka varpaillesi.
- Laske kädet alas ja tee uusi latvus, pidä liike jatkuvana.
- Kun olosi on hyvä, voit lopettaa venyttelyn, hengittää syvään ja ihailla ympäröivien puiden latvuksia.
Harjoite tehty Adela Pajusen johdolla metsäkylvyssä.