Kavioiden kopse kaikuu niityllä, jonka sienilajisto on Suomen monipuolisin – ainakin toistaiseksi tunnetuista niityistä.

Sieniä on syöty, niitä on käytetty tulen sytyttämisessä, niillä on lääkitty, otettu yhteyttä tuon­puoleiseen ja värjätty lankoja. Niihin on myös kuoltu.

Arkiluonnon aarteita -juttusarjan kahdeksannessa osassa ihailemme syysruskan värejä ja ihmettelemme kuhinaa ja elämää, jota maahan putoavat lehdet, oksat, kävyt ja terhot saavat aikaan.

Suurin osa luonnon monimuotoisuudesta on muodossa, jossa meidän on hankala havaita sitä. Se on liian pientä silmille ja liian hiljaista korville. Lue tai kuuntele Pekka Niittysen kolumni.