Sain mahdollisuuden matkustaa tänä syksynä sekä matkailuautolla että retkipakulla kahden viikon ajan ja kerätä kokemuksia retkeilyn ja valokuvaamisen yhdistämiseen autossa majoittumisen kanssa. Haluan jakaa muutamia vinkkejä matkan suunnitteluun sekä -tekoon vuoden lopun kunniaksi, josko sinullakin olisi tulevana vuonna edessä elämää tien päällä!

Ensinnäkin matkailuautolla sekä retkipakulla eteneminen vie aina enemmän aikaa kuin henkilöautolla; poikkeuksen tekee toki Volkswagen Transporterin kaltaiset autot, joita paljon käytetään retkeilyssä niiden ketteryyden vuoksi. Pienissä pakettiautoissa ketteryys saavutetaan sisätilan kustannuksella ja se, että ei saa suoristettua selkää auton sisätilassa seisoessa, saattaa olla yllättävän suuri tekijä viihtyvyyden näkökulmasta. Tämän takia olen todennut itse pitäväni enemmän hieman hitaammista, joskin tilavammista menopeleistä.

Matkanteon osalta ei kannata näin ollen olla liian optimistinen; aikaa on hyvä varata aina enemmän kuin mitä Google Maps arvioi. Siirtymät olisi myös hyvä tehdä valoisaan aikaan, sillä pimeällä ajaminen hidastaa entisestään ajoa ja vaikeuttaa yöpaikan löytämistä sekä sopivan parkin hahmottamista. Yöpaikkojen löytämisen osalta park4night -sovellus on korvaamaton apu niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Valokuvaajien on hyvä suunnitella matka kartalla ennakkoon niin, että on oikeassa paikassa valon tulosuunnan näkökulmasta. Tämä on ensiarvoisen tärkeää erityisesti vuoristossa, jossa vuoren väärälle puolelle jääminen saattaa estää kokonaan auringonnousun / -laskun näkemisen. Syksyllä matkatessamme Dolomiiteilla, selvitimme aina vuorten muodot ennakkoon, jotta olisimme oikeissa kohteissa niin auringonnousun kuin auringonlaskunkin aikaan: yksikin vuorenhuippu valonlähteen edessä saattaa estää valon pääsyn koko alueelle. Sama koskee saaristoa: on viisaampaa suunnitella auringonlaskun kuvaukset saaren länsipuolelle kuin itäpuolelle.
On monia tapoja löytää upeimmat kuvauslokaatiot vieraalla alueella. Kartoittamisen voi aloittaa muun muassa Google Mapsin maastokarttaa tutkimalla sekä Instagramia selaamalla. Mikäli jokin alueen sen hetkisistä olosuhteista kiinnostaa (esimerkiksi lumitilanne), on Instagramissa sijaintien Recent-välilehti loistava työkalu nykytilanteen selvittämisessä. Kun kiinnostavat ja matkan ajankohtaan sopivat kuvauslokaatiot on löydetty, voi seuraavaksi selvittää mitkä kuvauspaikoista on juuri auringonnousuun ja mitkä auringonlaskuun optimaaliset ja miten kohteet sijoittuvat kartalle piirrettävälle reitille.

Ennen matkaa on syytä miettiä myös budjetointia. Osan kuluista pystyy hahmottelemaan ennakkoon, mutta mielestäni on riski lähteä matkaan hyvin tiukalla budjetilla, missä ei ole varaa yllätyksiin. Ruuan valmistaminen maastossa tai autossa tulee yleensä halvemmaksi kuin ravintolassa syöminen, maakohtaisia poikkeuksia toki on. Tankkaukset voi ajoittaa edullisiin päiviin ja kaupunkeihin, ja mikäli kansallispuistojen tai muiden retkikohteiden parkkipaikat maksavat, on auto mahdollista jättää tarvittaessa hieman kauemmas ja kävellä pidempään kuvauskohteille. Yhdistän itse matkoihin aina työnteon: teen asiakkailleni mainoskuvia ja pidän huolen, että kuvaan myös omaan kuvapankkiini kuvia. Kuvalisenssien myynti on keskeinen osa omaa työtäni, eikä hupimatkoja tule tämän takia tehtyä. Jos siis suinkin pystyy yhdistämään työnteon omaan matkaan, kompensoi taloudellinen hyöty – myös kilometrikorvaukset ja päivärahat – kuluja.

Yksi suurimmista säästökohteita on yöpyä camping-alueiden sijaan muissa parkeissa. Monet puskaparkit tarjoavat mitä upeimmat ja yksityisimmät puitteet majoittumiseen, ja kun alueen ympäristöstä pidetään huolta roskattomuuden ja muun jälkiä jättämättömyyden osalta, ei parkkialueetkaan kulu kävijöistä. Meillä on ollut tapana yöpyä campingeissa niissä tilanteissa, kun edeltävästä suihkukäynnistä on kulunut useampi päivä ja auto kaipaa huoltotoimenpiteitä. Latausmahdollisuus, harmaaveden ja kemikaali wc:n tyhjennys, puhtaan veden täyttäminen sekä pyykinpesu, suihku ja sauna ovat niitä syitä, miksi itse hakeudun vähintään noin neljän – viiden päivän välein campingeihin yöksi.

Valokuvaajilla keskeiseksi nousee varmuuskopiointiin, akkujen latausmahdollisuuksiin sekä kuvauskaluston säilytykseen liittyvät kysymykset. Laitan itse aina kuvaamani materiaalin kahdelle eri kovalevylle, lisäksi kuvaushetkissä pidän varmuuskopioinnista huolen kuvaamalla koko ajan kahdelle muistikortille. Kuvauskaluston lataus onnistuu joko liikkuvassa autossa tupakansytyttimeen asennettavan adapterin kautta tai hupiakun kautta – mikäli näitä mahdollisuuksia ei ole, voi akkuja täyttää ravintolaruokailujen tai huoltoasemakäyntien yhteydessä.

Autoon ei ole turvallista jättää kuvauskalustoa tai muuta arvotavaraa: on toki maa – ja aluekohtaista, miten suurella todennäköisyydellä tulee ryöstetyksi, mutta riski on aina olemassa. Näin ollen kuvauskalusto tulisi aina olla mukana, kun autosta poistuu. Myös vakuutusten korvattavuus on heikko niissä tilanteissa, kun autosta varastetaan tavaraa.
Matkailuautolla ja retkipakulla seikkailu on todella ihana tapa matkustaa. Auton voi jättää useaksi päiväksi parkkiin kun itse suuntaa maastoon vaeltamaan: takaisin tullessa on kuiva ja lämmitettävä tila, jossa saa huoltaa itseään ja varusteitaan. Se vapauttaa myös aikataulujen osalta: kun ei tarvitse miettiä siirtymisiä sen mukaan, mihin ja milloin majoituksiin pitää kirjautua, on mahdollisuus tehdä nopeitakin suuntamuutoksia esimerkiksi sään pohjalta. Niin kuin retkeilyssäkin, mielestäni rankimmat asiat ovat myös niitä antoisimpia. Ja kaikkein tärkeintä on, että seura, jonka kanssa on matkalla, pitää huolta sinusta siinä missä sinäkin pidät huolta hänestä.

On ihanaa saada istua toisen tekemän valmiin ruuan ääreen pitkän ajovuoron päätyttyä tai herätä aamuisin siihen, kun toinen nousee ylös keittämään kahvia ja laittaa pakun lämmittimen samalla päälle. Nautinnollisia seikkailuja niin yksin ja yhdessäkin alkavana vuonna!