Kevätsäät olivat ainakin näennäisesti suotuisia päiväperhosille, mutta omilla retkilläni liihottajia on näkynyt maastossa yllättävän vähän. Toukokuun lopulla Kanta-Hämeessä retkeillessäni laajoilla alueilla ei perhosia lennellyt lainkaan, vaikka lämpömittari näytti +22 astetta. Vain kaikkein parhailla paikoilla vastaan tuli muutama siivekäs: pari auroraperhosta, lanttuperhosia, mansikkakirjosiipi, mustatäplähiipijä, pursuhopeatäplä ja aikainen ratamoverkkoperhonen.

Mansikkakirjosiipi. Kuva: Heikki Vasamies

 
Kesäkuussa lentävät päiväperhoslajit ovat kahden kylmän kesäkuun 2014-15 jäljiltä tiukilla. Esimerkiksi mustatäplähiipijän, mansikkakirjosiiven, ritarin, pihlajaperhosen, suokeltaperhosen, tuominopsasiiven, loistokultasiiven, harjusinisiiven, ketohopeatäplän, niittyhopeatäplän ja metsäpapurikon kannat ovat pienentyneet koleiden kesäkuiden seurauksena.

Tänä vuonna lämmin toukokuu antoi perhoskesälle hyvät alkutahdit ja moni laji aloitti lentonsa hieman etuajassa. Nyt kuitenkin jännitetään kesäkuun säitä. Alku on ollut kalsea, ja mikäli loppukuu on aikaisempien vuosien tapaan viileä ja pilvinen, voi sillä olla dramaattisia seurauksia joillekin lajeille.

Erityisen uhattuna on ollut harvinainen harjusinisiipi. Lajin kanta ainoalla elinpaikalla Satakunnassa saatiin 2000-luvun alussa hyvään nousuun raivaamalla ja hoitamalla sinisiiven elinpaikkoja, mutta viime vuosien kylmät kesäkuut verottivat kantaa uhkaavasti.

Syke:n tutkija Janne Heliölän mukaan tämä vuosi on kuitenkin alkanut lupaavasti. Poikkeuksellisen lämmin toukokuu siivitti harjusinisiiven hyvään lentoon. Lento alkoi aikaisin ja ehti hyvään vauhtiin ennen kesäkuun alun kylmiä kelejä. Kun lentävien yksilöiden määräkin oli viime kesäistä suurempi, pystyttiin lopultakin toteuttamaan myös lajin pitkään suunniteltu siirtoistutus Salpausselälle.

Harjusinisiipi. Kuva: Teemu Rintala