Juuri julkaistujen tietojen mukaan heinäkuu 2023 oli mittaushistorian kuumin kuukausi maapallolla. Copernicuksen ilmastonmuutospalvelun mukaan heinäkuun maailmanlaajuinen keskilämpötila oli noin 16,95 astetta, joka ei pelkästään riko, vaan suorastaan murskaa edellisen ennätyksen noin 0,4 asteella. Edellinen mittaushistorian kuumin kuukausi oli heinäkuu 2019, jolloin planeetan keskilämpötila oli 16,63 astetta. Heinäkuu 2023 ei siis ollut pelkästään ennätyslämmin heinäkuu, vaan ennätyslämmin mikä tahansa kuukausi.

Kuva 1. Heinäkuun maailmanlaajuinen keskilämpötila vuosina 1979-2023. Lataa tästä taustalla oleva Copernicuksen ERA5-aineisto.

Lukuun ottamatta heinäkuun ensimmäistä kalenteripäivää, kaikki muut päivät heinäkuussa olivat ennätyksellisen lämpimiä. Mittaushistorian korkein päivän keskilämpötila oli 6. heinäkuuta, kun maapallon keskilämpötila oli 17,08 astetta. Tämän jälkeen päivittäinen keskilämpötila ei ole noussut sen korkeammalle, osaltaan syynä talven ankaroituminen Etelämantereella. 

Ennätyslämmin heinäkuu tuli ennätyslämpimän kesäkuun jälkeen, eikä lämpö näytä juuri helpottaneen nyt elokuun alussakaan. On siis melko todennäköistä, että kuluvasta elokuustakin muodostuu mittaushistorian lämpimin elokuu, siis globaalisti.

Mistä näin suurella marginaalilla ennätyksiä rikkovat kuukaudet johtuvat? Pitkän ajan nousutrendin takana on tietysti fossiilisten polttoaineiden polttamisesta aiheutuva kasvihuoneilmiön voimistuminen eli tuttavallisemmin ilmastonmuutos. Mutta se, että ennätykset rikkoutuvat näin suurella marginaalilla, kertoo että jotain muutakin on meneillään. 

Yksi sellainen on alkanut El Nino-ilmiö. Edellisen 3-4 vuoden ajan vallinnut La Nina-vaihe on varastoinut lämpöä meriin runsaasti, ja nyt tämä lämpö pyrkii meristä kohti ilmakehää. Jo maaliskuusta lähtien globaali merenpinta on ollut ennätyslämmin, ja nyt lämpö on siirtynyt meriltä myös maa-alueiden ylle.

On myös spekuloitu muillä syillä. Viime vuoden tammikuussa sattuneessa Hunga Tongan tulivuorenpurkauksessa yläilmakehään päätyi arviolta 150 miljoonaa tonnia vesihöyryä. Yleensä tulivuorenpurkaukset viilentävät ilmastoa tilapäisesti, mutta koska Hunga Tongan tulivuori oli vedenalainen, pölyhiukkasten sijaan yläilmakehäään päätyikin hurja määrä vesihöyryä. Vesihöyry on voimakas kasvihuonekaasu, ja on siten saattanut vaikuttaa ilmastoomme lämmittävästi viime kuukausien ajan.

Toinen merialueita mahdollisesti lämmittävä vaikutus on ihmisperäinen. Vuonna 2020 laivaliikennessä vähennettiin rajusti rikkipäästöjä uudella kansainvälisellä säädöksellä. Rikkipäästöt muuttuvat ilmakehässä hiukkasiksi, jotka keskimäärin viilentävät ilmastoa. Rikkipäästöjen yhtäkkinen vähentäminen on siis saattanut lämmittää meriä. Oli miten oli, tutkijoilla ei ole vielä konsensusta siitä miten suuria nämä eri syiden vaikutukset ovat. Tutkimuksia aiheesta on varmasti odotettavissa.   

Suomessa sen sijaan heinäkuu oli tavanomaista viileämpi. Kuukauden keskilämpötila oli tasan 15,0 astetta, joka on pitkän ajan (1991-2020) keskiarvoa 0,9 astetta alempana. Ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvat tahot ovat tietysti irvailleet sosiaalisessa mediassa lämmön puuttumisesta. Suomen pinta-ala on alle promille maapallon pinta-alasta, joten Suomi ei paljon paina globaalissa keskiarvossa. Lämpöä on kuitenkin meillekin luvassa lähipäivinä.