Kesällä 1972 Suomessa koettiin helleaalto jollaista ei ole sen koommin nähty. Helleaalto painottui Lappiin ja siksi monelle eteläsuomalaiselle kesä ei välttämättä jäänyt muistiin kuumuudestaan. Kuitenkin vielä nykykesiinkin verrattuna kesän 1972 kuumuus hakee vertaistaan. Erään tutkimuksen mukaan vuoden 1972 Lapin helleaalto oli jopa koko Euroopan 3. voimakkain vielä vuonna 2015, kun tutkimus ilmestyi. 

Tässä blogissa esitellään Suomen viisi voimakkainta helleaaltoa. Samalla tavalla kuin edellä mainitussa paperissa, käytin helleaaltojen listaukseen ns. helleaaltoindeksiä. Indeksi ottaa huomioon sekä helleaallon voimakkuuden että sen pituuden. Yksinkertaisuuden vuoksi listasin helleaallot voimakkuusjärjestykseen helleaaltoindeksin maksimiarvon perusteella (kts. kuva 2).

Kuva 1. Suomen Top-5 helleaallot helleaaltoindeksin perusteella. Sininen rasti kuvaa paikkaa missä Suomen alueella helleaaltoindeksin maksimi sijaitsee. Indeksin laskentaan käytetyt lämpötilat ovat peräisin ERA5-Land uusanalyysiaineistosta.

Suomen viisi voimakkainta helleaaltoa

1. Kesä 1972. Sijalla yksi on oikeutetusti kesän 1972 helleaalto. Vuoden 1972 helleaallosta tekee erityisen voimakkaan sen pitkäkestoisuus. Inarissa mitattiin 10 päivää putkeen yli 30 asteen helteitä. Myös Utsjoen Kevolla, 70°N leveyspiirillä, oli viikon verran putkeen yli 30 asteen lämpötiloja. Näin voimakasta helleaaltoa ei ole tapahtunut Suomessa sen jälkeen. Helleaalto oli vieläkin voimakkaampi Kuolan niemimaalla (kuva 1).

2. Kesä 2018. Sijalle 2 yltää kesä 2018. Kuten vuonna 1972, niin vuonna 2018 voimakkaimmat helteet painottuivat Lappiin. Esimerkiksi pitkäikäisellä Sodankylän Tähtelän sääasemalla heinäkuu 2018 oli ennätyksellisen kuuma, keskilämpötilan ennätyksen rikkoutuessa 1,6 asteella. Seinäjoella mitattiin 6 päivän putki yli 30 asteen lämpötiloja. Kesä 2018 olikin monella tapaa poikkeuksellinen, koska helteet alkoivat jo toukokuussa. Kesäkuussa niistä oli taukoa, mutta helteet saapuivat uudelleen heinäkuussa. Lisätietoa kesän 2018 helleaallosta tästä tutkimuksesta.

3. Kesä 2021. Pronssisijalla tässä hieman kyseenalaisessa vertailussa on kesä 2021. Kesällä 2021 helteet painottuivat kesäkuulle, ja kesäkuu 2021 olikin ennätyksellisen kuuma laajalti Etelä- ja Keski-Suomessa, kuten esimerkiksi Suomen pitkäikäisimmällä sääasemalla Helsingin Kaisaniemessä. Kouvolan Anjalassa mitattiin mittaushistorian pisin yhtämittainen hellejakso, 31 vuorokautta. 

4. Kesä 2010. Monelle voi tulla yllätyksenä että kesä 2010 on vasta neljännellä sijalla, koska silloin tehtiin Suomen kaikkien aikojen lämpöennätys, 37,2 astetta (Liperi 29.7.2010). Syy on se, että kesän 2010 helleaalto ei ollut yhtämittaisesti laskettuna erityisen pitkä, vaan väliin mahtui viileämpiä jaksoja. Lisäksi lämpö osui Itä- ja Kaakkois-Suomeen, alueelle missä muutenkin havaitaan paljon hellettä. Kuitenkin Venäjän puolella helleaalto oli täysin poikkeuksellinen, kuten kuvasta 1 voi hahmottaa.

5. Kesä 2014. Sijalla 5 komeileva kesä 2014 on hieman kyseenalainen sijoitus, sillä tulokseen oikeuttava helleaalto esiintyi maantieteellisesti varsin pienellä alueella Lounais-Suomessa. Elokuun alussa 2014 Turun seudulla mitattiin kovia helteitä yli viikon verran, ja Turun Artukaisessa oli neljää peräkkäistä 30 asteen päivää. Helteiden vaikutuksesta merivesi lämpeni, ja esimerkiksi Kustavin Isokarilla havaittiin 9 trooppista yötä peräjälkeen. 

Kuvassa 2 näkyy helleaaltoindeksin maksimiarvo Suomessa vuosina 1950-2022. Maksimiarvo on poimittu yksittäisestä hilapisteestä Suomen rajojen sisäpuolelta, joten alueellisesti pienet helleaallot saattavat painottua aikasarjassa liikaa. Ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy siinä että neljä top-5 helleaallosta on esiintynyt vuonna 2010 tai sen jälkeen. Vuoden 1972 helleaalto on kuitenkin hyvä esimerkki siitä että ilmakehän kiertoliike määrää helleaaltojen ajan ja paikan. Voimakkaitakin helleaaltoja voi esiintyä suhteellisen kylmässä ilmastossa, jos ilmakehän olosuhteet ovat otolliset.

Kuva 2. Korkein helleaaltoindeksi Suomessa vuosina 1950-2022. Viisi voimakkainta helleaaltoa on merkattu palloilla. Indeksin laskentaan käytetty päivän maksimilämpötila on peräisin ERA5-Land uusanalyysiaineistosta.

Helteiden maantieteelliseen vertailuun käytetään helleaaltoindeksiä

Helleaaltojen vertailu eri maantieteellisien sijaintien välillä ei ole helppoa. Ajatellaanpa esimerkiksi Inaria ja Kouvolaa. 30 asteen lämpötila Kouvolassa on lähes jokakesäinen tapahtuma, mutta Pohjois-Lapissa sama lämpötila on harvinaisempi. Koska Suomi on pitkä maa, pelkkien maksimilämpötilojen vertailussa Etelä- ja Itä-Suomi korostuisivat Pohjois-Suomen kustannuksella. Helteen vaikutukset kuitenkin riippuvat aina siitä miten korkeita lämpötilat ovat suhteessa paikan normaaleihin lämpötiloihin.

Toisaalta pelkkä maksimilämpötila ei kerro koko totuutta helleaallon vaikutuksista, jos kuumuus kestää vain yhden päivän. Siksi helleaaltojen vertailussa pitää ottaa huomioon sekä helteen voimakkuus että helleaallon pituus. Pitkään jatkuva kuumuus lisää rasitusta mm. korkeiden yölämpötilojen kautta.

Edellä mainittujen syiden takia helleaaltojen vertailuun on kehitetty ns. helleaaltoindeksi (heatwave magnitude index, Russo et al., 2014). Helleaaltoindeksi on kumulatiivinen suure kesän kuumimman yhtäjaksoisen helleaallon maksimilämpötiloista. Indeksissä huomioidaan vain lämpötilan 90. prosenttipisteen ylittävät asteluvut. Lisäksi lämpötilat normalisoidaan lämpötilan paikallista vaihtelua kuvaavalla tunnusluvulla, mikä mahdollistaa helleaaltojen maantieteellisen vertailun rehellisesti ilman pelkoa siitä, että luonnostaan kuumemmat paikkakunnat painottuisivat vertailussa. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi arvon 3 saava helleaaltoindeksi kuvaa vaikutuksiltaan yhtä voimakasta helleaaltoa niin Kouvolassa kuin Inarissa.

Kuvassa 3 näkyy kesän maksimilämpötilat viiden voimakkaimman helleaallon kesinä. Kuten tuossa aiemmin tuli esille, pelkkä maksimilämpötila ei kerro koko totuutta. Hellekesistä korkeimmat lämpötilat ovat mitattu vuonna 2010, mutta kyseinen kesä on vasta sijalla 4 itse helleaallon voimakkuudessa. Lämpötilat ovat peräisin ERA5-Land uusanalyysiaineistosta, joten ne saattavat olla hieman asemahavaintoja alhaisempia.

Kuva 3. Suomen Top-5 hellekesien maksimilämpötilat ERA5-Land uusanalyysiaineiston perusteella.

Myönnän, että tässä blogitekstissä käytetty helleaaltoindeksiin perustuva vertailu on vain yksi mahdollinen tapa järjestää helleaallot voimakkuusjärjestykseen. Indeksi on kuitenkin paljon tieteellisessä kirjallisuudessa käytetty helleindikaattori ja siten luotettava valinta. Helleaaltoindeksi ottaa huomioon vain kesän kuumimman yhtäjaksoisen helleaallon. Tällöin yksikin viileä päivä kahden helleaallon välissä nollaa indeksin. Lisäksi indeksi ottaa huomioon vain kesän kuumimman helleaallon, eikä huomioi tilanteita jolloin kesän aikana esiintyy useampi voimakas helleaalto. Vertailuun olisi voinut laskea myös helleaaltojen pinta-alaa, jolloin voisi saada paremmin koko maata koskettavan arvion helleaallon voimakkuudesta.