34/365

”Kuulkaa korpiemme kuiskintaa” säe sopii pohjantikalle, joka saattaa olla metsässä, mutta elelee niin hiljakseen, että jää helposti huomaamatta. Kuivuneen kuusen kuorittu runko voi kuitenkin paljastaa tikan asustavan lähistöllä. Ja oikein tarkasti kun kuuntelee, voi saada korviinsa tikan hiljaisen koputuksen, kun se kaivaa kaarnan alta syötävää.

Useimmiten pohjantikka valitsee synkän kuusikkopainanteen kotimetsäkseen, pohjoisessa puustoltaan useammanlaisiakin metsiä.

Pohjantikan äänikin on pehmeä, vaimea kjik. Mutta kun kohdalle osuu, pohjantikka voi olla varsin kesy. Silloin huomaa myös pitkän, leveän, valkoisen selkäjuovan ja viiruiset kyljet.

Pohjantikan vanha nimi kolmivarvastikka kertoo kiipimäjalan poikkeavan yhden varpaan osalta muista tikoista. Punaista pohjantikalla ei ole puvussaan lainkaan, mutta koiraalla on hyvin kaunista keltaista päälaella.

Vaikka pohjantikka ei kovin runsaslukuinen olekaan, moni pikkulintu saa kiittää pesäkolostaan pohjantikkaa.