Pari päivää sitten lupasin raportoida, näkyykö leppälintuja: vielä niitä ei ole näissä kortteleissa näkynyt, muualla Suomessa kyllä. Oikeastaan olin helpottunut, kun leppälinnun säettä ei vielä aamulenkillä kuulunut. Sehän tarkoittaa, että ehdin kyhätä niille pöntön. Juuri leppälinnun pönttöjä en ollutkaan aiemmin tehnyt, muiden lintujen kyllä.

Tästä näet kaikki Kevät saapuu -blogin kuvat yhtenä rimpsuna.

Ohjeet eri lintujen asumusten askarteluun löytää esimerkiksi Birdlifen verkkosivuilta.

Lyhyesti sanottuna leppälinnulla on hyvin outo maku: niin pikkulintu kuin se onkin, se haluaa isomman pöntön kuin kirjosiepot ja tiaiset. Lisäksi sisäänkäynnin pitää olla iso, seitsemänsenttinen halkaisijaltaan.

Hain siis lautatarhalta viisitoista senttiä leveätä, höyläämätöntä kuusilautaa, sahasin neljä 30 senttiä pitkää pätkää ja naulasin niistä kuusisenttisillä nauloilla seinät. Katon tein leveämmästä laudanpätkästä, joka oli jäänyt jostain aiemmasta nikkaroinnista yli.

Pohjaa en naulannutkaan kiinni, vaan käytin patenttiratkaisua, jonka opin 10-vuotiaana Hämeenlinnan lyseon luontokerho Calypson pönttötalkoissa. Otetaan neljä pitkää rautanaulaa, naksaistaan niistä kannat pois (rautasahalla tai voimapihdeillä), taitetaan naulat lenkeiksi, jotka sitten lyödään pöntön alle kiinni kuvan osoittamalla tavalla.

Kun pujottaa rautalangat läpi rautalenkeistä, saa asumukseen pohjan, joka on irtonainen, jonka reunoilta kosteus pääsee pöntöstä pois. Sitten otetaan vielä yksi rautanaula. Siitä taivutetaan viides metallilenkki, joka hakataan kiinni pohjalautaan, lähelle reunaa (ks. kuva). Toinen pohjaa kiinni pitävistä rautalangoista pujotetaan tuon lenkin läpi.

Tämän manööverin tarkoitus on se, että kun pönttöä muutaman vuoden päästä ensimmäisen kerran tyhjennetään sinne kertyneistä pesämateriaaleista, ei tarvitse irrottaa pöntöstä kattoa ja kaivaa roskaa sitä kautta ulos, vaan riittää kun irrottaa toisen pohjaa kannattelevista rautalangoista. Näin pohjalevy kääntyy auki ja jää roikkumaan toisesta reunastaan – ja pönttöön kertyneet pesämateriaalit putoavat suoraan alas (esimerkiksi jätesäkkiin). Hyvä puoli on se, että pöntön siivoaja joutuu mahdollisimman pienellä todennäköisyydellä tekemisiin lintukirppujen kanssa. (Pesäloisten puremilta voi välttyä myös puhdistamalla pöntön talvella, pakkasten aikaan, mutta kokemus on osoittanut, että usein pönttöjen puhdistus, ja rakentelu, vain venyvät myöhään kevääseen, vaikka toisin on aiottu.)

Näin. Sitten kiinnitin pöntön yhteen omenapuista rautalangalla. Enää puuttuu leppälintu.

Otan kuvan kotitaloni yläkerran ikkunasta muutaman päivän välein, ja julkaisen sen täällä Kevät saapuu -blogissani. Pysy kanavalla ja seuraa kuinka kevät tavoittaa Hämeen! Twitteristä löydät minut nimellä @luontomies.