Kesällä kuuntelin Heinävedellä konserttia – hepokattien konserttia. Kun kesä jatkuu edelleen, myös konsertti jatkuu yhä. Kyseisen konsertin soittajia ovat idänhepokatit.

Idänhepokatti on levittäytynyt Suomeen melko myöhään. Levinneisyysalue rajoittuu nimen mukaisesti itäiseen Suomeen, läntisimmillään suunnilleen Saimaan järvialtaan rannoille. Lajin ääni on kova, viitasirkkalintumainen raksutus. Idänhepokatit raksuttavat jalkojaan usein puissa, pensaissa tai muilla korkeilla paikoilla. Ääni on helppo oppia tuntemaan – itse asiassa sitä ei voi välttää, jos keskikesällä liikkuu maaseutuympäristöissä alueilla, joilla lajia esiintyy.
Heinävedellä idänhepokatti on erittäin runsaslukuinen. Raksutus kantautuu jatkuvana sirinänä etenkin tyyninä iltoina. Nyt syksyn pimeinä öinä tunnelma on ”välimerellinen”. Tumman yön pehmeydessä hepokatit soivat puissa kuin laulukaskaat Välimeren alueella. Yöpakkaset toki katkaisevat hepokattijuhlat yleensä viimeistään näinä aikoina.

Idänhepokatit lienivät myös keskeinen ravintokohde, kun seurasin varislintujen ja lokkien parveilua niittokoneen jäljillä. Toki niittosilppurin jäljiltä löytyy muutakin syötävää, mutta ainakin runsaasti hepokatteja näkyi lintujen nokkaan osuvan.

Oppivaiset saalistajat myös näyttivät tietävän jo traktorin äänestä, koska herkuttelu voi alkaa. Heti kun niitto alkoi, kymmeniä lokkeja, variksia, harakoita ja muutama korppikin ilmaantui kuin tyhjästä katettuun ruokapöytään.

Konsertti onneksi jatkuu varmasti – ensi kesänä.

Kuva:
Idänhepokatti punaisella pihatuolilla (kuva: RSu)