Risto Sulkava

Laiturinpäätarkkailu selvitti jo vuosia sitten laulujoutsenen huomattavan merkityksen umpeenkasvavan rannan muokaajana. Parhaillaan naputtelen tekstiä katsellen kahden aikuisen laulujoutsenen ja kuuden poikasen ruokailua Mänttä-Vilppulan Tarjanteen laidan kortteikkoisella rannalla. Viime aikoina joutsenista on kirjoiteltu lähinnä negatiiviseen sävyyn. Ehkä tämä hyötypuoli on unohtunut tai tuntematon monille kirjoittelijoille, joten kerrataanpa hieman taustaa.

Vajaa kymmenen vuotta sitten katselin joutsenpoikueen ruokailua samalla laiturilla, samassa rehevöityneen lahden pohjukassa. Järvikorte on vallannut rannat kymmenen metrin levyisenä vyöhykkeenä. Aiemmin piisamit harvensivat kortteikkoa, mutta nykyään niitä ei juuri ole ja korte rehottaa valtoimenaan. Korte on laulujoutsenten pääravintoa. Keväällä ne syövät kortteiden versoja, kesällä vedenpinnan yläpuolisia latvoja, mutta syyskesällä ja syksyllä kohde ja ruokailutapa muuttuu merkittävällä tavalla.

Heinäkuun loppupuolella joutsenpoikueen ruokailu keskittyy lähes kokonaan järvikortteen maavarsissa oleviin talvehtimaan jääviin osiin, siis seuraavan kesän kasvuston tuottaviin ravinnerikkaisiin leposilmuihin.

Maavarrret sijaitsevat noin 20-30 cm syvyydessä pohjan alla. Päästäkseen käsiksi näihin ravinteikkaimpiin kortteen osiin, joutsenet joutuvat kaivamaan ne esiin pohjamudasta. Pohjaan syntyy suuria kuoppia ja pidemmän aikaan syötyjen kortteikkojen sisälle suuria, jopa yli kymmenmetrisiä jyrkkärajaisia avovesialueita. Kuopan reuna on jyrkkärajainen, koska joutsenet ovat kaivaneet kortteen maavarret esille ja etenevät kerran auki saadusta reunasta järjestelmällisesti eteenpäin. Loppukesän kovia varsioisia ja mustien juurien ympäröimiä maavarsia jää joutsenten jäljiltä kellummaan veteen – vain leposilmut on napsittu parempiin suihin.

Merkittävää tästä avovesilaikkujen tekemisestä tulee siksi, että muutos on erittäin pitkäaikainen. Kymmenkunta vuotta sitten havaitsemani, joutsenten kortteiden kaivuun tuottama, noin 15 x 7 metrin avovesilaikku on yhä olemassa. Korte ei näytä palaavan kerran syötyyn laikkuun kuin erittäin hitaasti. Tilalle on tullut ulpukkaa, ärviää ja uistinvitaa. Lopputuloksena on täydellinen sorsapoikueiden suosima mosaiikki kortemeren keskellä.

Laulujoutsen siis auttaa muita vesilintuja tekemällä niille suotuisia avovesialueita muuten liian tiheiksi muuttuviin kortteikoihin. Sen lisäksi sorsat hyötyvät joutsenista ruokailutilanteessa. Vahva ja pitkäkaulainen joutsen nostaa pohjasta monenlaista mutua ja sen seasta pienemmät sorsat löytävät ravintoa. Siksi sorsat usein pyörivät ruokailevien joutsenten lähellä.

Vaikka tietämättömät toisin väittävät, joutsen hyödyttää muita vesilintuja. Jos ette usko, niin tehkää oma pikatesti; etsikää vaikka kymmenen laulujoutsenen pesimälampea ja valitkaa vierestä mitkä tahansa kymmenen lampea joissa joutsenta ei ole ja laskekaa näillä pesivien vesilintujen määrät. Olen tämän tehnyt muutamilla alueilla ja tiedän kyllä tuloksen. Käytännössä jokaisella joutsenen pesimäjärvellä on enemmän sorsia kuin niillä lammilla joilla joutsenta ei pesi. Harmi, että joutsenkannan kasvu on selvästi jo ainakin Väli-Suomessa pysähtynyt. Sen syistä ehkä joskus lisää tarinaa.

lajienväliset suhteetlaulujoutsenrehevöityminen