Kalajällit
Kalajälleistä tulee mieleen vanhat kalastuksen ja kalan säilyttämisen taidot. Mutta Pohjois-Norjan kalajälleissä kuivataan kalaa tänäkin päivänä. Menetelmää voi syystä kutsua energiatehokkaaksi.
Museoitu kalajälli Nessebyssä, Varanginvuonolla. Kuvat: Samuli Haapasalo
82/365
Kalan kuivattaminen kalajällillä on hyvin vanha tapa säilöä kalaa. Voisi väittää, että energiaa ei kulu yhtään, vain pakkasta, auringonpaistetta ja kevätahavien tuulta.
Kalajälli on yleensä varsin korkea, maisemaan ilmettä antava kuivatusteline. On myös pienempiä ja matalia. Kalajällit on puusta rakennettu. Turskat ladotaan kevätpyynnillä kuivumaan kietaisemalla kaksi kerralla pyrstöstä toisiinsa kiinnittäen jällille roikkumaan.
Kuivattua kalaa edelleen arvostetaan ja perinne säilyy. Alkuviikosta kuvasin tämän jutun kalat Norjassa, Kibergin kalastajakylässä Varanginvuonolla, lähellä Vardötä. Jällillä oli lisäksi iso määrä kalanpäitä kuivumassa kalajällin alaosissa, ehkä kalajauhoksi jauhettavia. Kuvissa tyhjänä oleva suuri ja korkea kalajälli on Nessebyn niemeltä.
Vanhoja kalajällejä on myös museoitu ja pidetty hyvässä kunnossa. Ne luovat hauskasti vanhan kalastuskulttuurin ilmeikkyyden karuun maisemaan. Myös puisia laitureita ja rantarakennuksia on museoitu hyvin aidolla tavalla.
Vielä kerron, että söin juuri tekemälläni Varangin reissulla kuivatettua turskaa, tällä kertaa paistettuna. Se oli erinomaisen hyvää. Lipeäkalakin maistuu edelleen joka joulu. Vesisaarelaisessa tavallisessa lounasravintolassa se on listalla muulloinkin. Ja olenpa nähnyt pikkupoikien nappaavan kuivattua kalaa jälliltä ja nakertavan sitä kuin näkkileipää nälkäänsä.