”Anttila jo ampaisee…” ”Anttilan keväthuumaus” on laulu, joka saa aina hyvälle tuulelle. Siitä kumpuaa kuva jo iäkkäästä, mutta pörröpäisestä miehestä joka kirmaa viheriöivälle niitylle pelkässä yöpaidassa. Siellä hän aloittaa tanssin, jonka koreografiaan kuuluu viskellä kinttujaan sinne tänne, kuin Peppi Pitkätossu. Biologikaan ei voi suuttua, vaikka sanoittaja on pannut kuikkaemon uittamaan untuvaisiaan aikaan, jolloin kyseinen laji vasta palailee Suomeen muuttomatkaltaan. Anttila esittänee tanssinsa toukokuun alkupuolella, valkovuokkojen kukkiessa.

Minuun keväthuimaus iski 6.2. aamulla. Olin heräillyt jo hyvissä ajoin. Söin rauhassa vakioaamiaisen; jogurttia, hedelmiä ja tattarihiutaleita. Sitten kasailin ulkona tarvittavat kamat ja avasin oven. Vastikään noussut aurinko helotti suoraan silmiini. Koska hökkelini on säkkipimeä, sokaistuin ja jalat olivat mennä alta.

Päivästä tuli lämmin. Käydessäni Maalikylässä huomasin, että kadut juoksivat ja räystäät tippuivat. Harakanpesässäkin tummilla alustoilla lumi muuttui vedeksi auringon voimasta. Sen päivän urakka oli lapioida polkua kohti polttopuusavottaa. Istuskelin välillä retkituolissa hikeä haihdutellen ja annoin auringon hautoa kireitä lihaksia. Olo oli sanoinkuvaamaton. Varmasti talven aikana huvenneet D-vitamiinivarastotkin saivat täydennystä.

Seuraava päivä oli hieman pilvisempi mutta silti kovin keväinen. Talitintti päästeli titityytä syrinxin täydeltä, palokärki palaili lähimetsään (missä ne oikein viettävät talvensa) ja punatulkkukoiraan kanssa viheltelimme duettona. Pikku hiljaa se laskeutui oksia alas pyrstöään viskellen tarkistamaan missä kilpailija oikein piileksi.

Helmikuun alussa kevät vain pistäytyy Nälkämaassa. Pian taas palailtiin kalenterin mukaisiin keleihin. Kuun puoliväliin tultaessa toteutui vanha sanonta: ”Kyllä talvi tapansa näyttää.” Aamulla 14.2. pihassa oleva mittari näytti -20,1. Se oli talvivuorokausien minimilämpötiloista toiseksi alhaisin. Joulun ja uuden vuoden välillähän täälläkin kärvisteltiin 26 asteen pakkasessa.

Kirjoitan tätä 15.2 illansuussa. Lämpötila on nyt syöksynyt muutaman tunnin jyrkästi alaspäin kuin Häkä Häkkinen parhaina päivinään. Koska ulkona on täysin tyyntä ja vain hieman kuituista yläpilveä aamu valkenee tosi kylmänä. Se tietää sitä, että kaasupolttimen on annettava puhkua melkein koko yön yhtä soittoa. Muuten kuura kynsisi itsensä sisään nurkista ja sen häätäminen olisikin jo aika urakka

Vielä on talvea jäljellä, vielä tulee kylmiä… öitä. Raikas ilmanala liittyy aina korkeapaineeseen. Se merkitsee samalla auringonvaloa nyt jo melkein yhdeksäksi tunniksi. Siksi päivällä voi paistatella 15 astetta lämpimämmässä kuin on auringon noustessa. Muutaman tunnin kovankin pakkasen kyllä kestää hatarassakin hökkelissä kunhan päiväksi on tiedossa valohoitoa.

 

Epilogi

Pakkanen ylsi -17 asteeseen alkuyöstä ja hellitti sitten hiukan otettaan. Aamuun junnattiin -13 – -15 asteessa. Nyt näyttäisi olevan tulossa 10 lämmintä vuorokautta ja sitten ollaankin jo maaliskuussa. Pakkasherra tuskin enää ehtii ottamaan kovin jäisiin pihteihin näitäkään ylänköjä. Voin pian ilmoittaa, että olen suorittanut ihmiskokeen kiitettävin arvosanoin.

Raku

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!