Keväällä, kun koronarajoitukset olivat tiukimmillaan, aloimme pohtia, mitä voisimme tehdä kesälomalla. Totesimme, että ainakin pyöräreissu onnistuu, vaikka Uusimaa olisi yhä eristetty emmekä uskaltaisi matkustaa julkisilla. Kesäksi rajoitukset höllentyivät, mutta halusimme silti toteuttaa lyhyen pyörämatkan. Täältä Itä-Helsingistä tuntui luontevalta lähteä Porvoon suuntaan. Kun etsin netistä mahdollisia retkipaikkoja, törmäsin Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen kohteisiin. Niistä Porvoon Emäsalossa sijaitseva Varlaxudden tuntui sopivalta. Kun vielä saimme ystäviltä pyöräkärryn lainaan tavaroiden kuljettamista varten, olimme valmiita matkaan.
Ensimmäinen matkapäivä (Roihuvuori – Söderkulla – Pilvijärvi, 24 km)
Aamupäivällä sataa. Pakkaamme tavarat valmiiksi odotellessamme sateen loppumista. Puolen päivän aikaan taivas alkaa seljetä, ja lähdemme matkaan. Puoliso vetää pyöräkärryä, kuopus matkaa minun pyörääni kiinnitetyssä peräpyörässä ja esikoinen polkee itse.
Pidämme matkalla kaksi kunnon taukoa: lounastauon Krapupuistossa Östersundomin kaupan takana ja kahvitauon LeipomoKahvila N’Avetassa lähempänä Söderkullaa.
Söderkullassa käymme kaupassa ostamassa ruokaa tulevaksi vuorokaudeksi. Sitten suuntaamme pyörät kohti Pilvijärveä, jonka etelärannassa aiomme viettää ensimmäisen yön. Parkkipaikalla selviää, että alueella telttailu onkin kiellettyä. Hätäratkaisuna pystytämme teltan luonnonsuojelualueen ulkopuolelle hakkuuaukon reunaan ja käymme vain iltakävelyllä Pilvijärven rannassa.
Toinen matkapäivä (Pilvijärvi – Box – Kilpilahti – Varlaxudden, 47 km)
Haemme aamuvarhaisella kuopuksen kanssa Pilvijärveen laskevasta purosta vettä puuroa ja kahvia varten. Kuopus jää vielä metsään poimimaan mustikoita, kun minä palaan tekemään aamiaista. Myös puoliso ja esikoinen nousevat teltasta. Muutama lenkkeilijä juoksee ihmetellen ohi, kun olemme syömässä aamupalaa.
Laitamme kamat kasaan ja aloitamme matkan kohti Emäsaloa. Sääennusteen mukaan edessä pitäisi olla reissun poutaisin päivä.
Pysähdymme kuuden kilometrin pyöräilyn jälkeen tauolle Box Café & Grilliin. Baarin perinteikäs ulkoasu saa lapset laulelemaan ”Matkalla Esson baariin…”
Kasvisburgerilounaan ja vesivarastojen täyttämisen jälkeen matka jatkuu. Erehdyksessä kurvaamme baarin pihasta – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin – Uuden Porvoontien sijaan sivutielle. Tie tuntuu kumman pieneltä, mutta huomaamme virheen vasta muutaman kilometrin jälkeen. Onneksi pääsemme palaamaan Kilpilahden kautta edemmäs Porvoontielle, josta matka etenee sujuvasti Tolkkisiin asti.
Emäsalon läpi polkeminen onkin raskaampaa. Ensin meitä hidastaa kaatosade, sitten puolison pyörästä puhkeaa rengas ja lopulta olemme päivän kaikesta rasituksesta rättiväsyneitä. Yli neljäkymmentä kilometria päivässä on meille selvästi liikaa. Perillä lapset pääsevät riippumattoon lepäämään siksi aikaa, kun minä ja puoliso pystytämme teltan ja kokkaamme iltaruuan. Makuupusseihin kömpii uupuneita matkalaisia.
Kolmas matkapäivä (Varlaxudden, 0 km)
Heräämme teltassa sateen ropinaan. Kun vihdoin nousen keittämään aamupuuroa, sade taukoaa ja aurinko alkaa pilkistellä pilvien takaa. Menemme syömään aamiaista rantakiville, jossa tuntuu suorastaan helteiseltä.
Edessä on reissun lepopäivä. Kuivattelemme edellisen päivän kaatosateessa kastuneita vaatteita, vaihdamme puolison pyörään ehjän sisäkumin, lapset rakentelevat majaa ja leikkivät ninjakoulua, lepäilemme, syömme mustikoita sekä käymme meressä pulahtamassa.
Illalla lähdemme vielä kävelylle Varlaxuddenin pohjoisreunalla olevalle kallioniemelle. Meri tyrskyää, merenrannan kasvit hohtavat ilta-auringossa ja ilmassa tuoksuu suola sekä levä. Juuri siihen olisi mukava jäädä pidemmäksikin aikaa.
Neljäs matkapäivä (Varlaxudden – Joensuun Tila, 39 km)
Heti aamupalan jälkeen pakkaamme tavarat. Tiedämme, että seuraavalle päivälle on luvattu sadetta, ja haluamme päästä mahdollisimman lähelle kotia päivän aikana.
Poutasäässä, pyöränkumit pumpattuina Emäsalon läpi polkeminen onkin leppoisaa. On mukava katsella maalaismaisemaa, pysähtyä sympaattiseen kyläpuotiin kahville ja jätskille sekä kokkailla lounasta Emäsalon levähdypaikalla sillan kupeessa.
Vaikka pyöräilemme päivän aikana lähes neljäkymmentä kilometriä, se ei tunnu hurjan raskaalta. Etapit ovat sopivan pituisia, taukoja on tarpeeksi ja sää suosii.
Kun olemme päivällisellä Kulloossa Ravintola Evinissä, toteamme, että jaksamme ja ehdimme polkea Söderkullaan asti. Päätämme helpottaa iltaa ja seuraavaa aamua, ja varaan meille telttapaikan sekä saunavuoron Joensuun Tilan leirintäalueelta. Uimajärvelle ja tynnysaunaan paistaa upea ilta-aurinko.
Viides matkapäivä (Joensuun Tila – Roihuvuori, 21 km)
Aamukuudelta herään, kun rankkasade ropisee teltan kattoon. Saan torkuttua vielä yli seitsemään. Alamme valmistautua märkään matkapäivään. Järjestelemme kaiken mahdollisimman valmiiksi teltan sisäpuolella. Sitten saattelemme lapset kesäteatterin lavalle sateelta suojaan siksi ajaksi, että saamme puolison kanssa laitettua teltan kasaan ja tavarat pyöräkärryyn. Aamupalan syömme niin ikään teatterin lavalla.
Aamiaisen jälkeen lähdemme kohti Helsinkiä. Sade on onneksi hieman laantunut, ja pyöräily on olosuhteisiin nähden siedettävää. Pysähdymme kotimatkalla paria juomataukoa lukuun ottamatta vain Östersundomin kaupan kohdalla ostamaan ja syömään lounaseväitä. Kotona olemme ennätysajassa.
Reissun jälkeen olemme uupuneita, mutta onnellisia. Koko perheen ensimmäiseksi pyöräreissuksi tämä oli sopiva. Ensi kerralla saatamme etsiä kohteen vähän lähempää tai laittaa meno- tai tulomatkalla pyörät junaan tai bussiin, niin jaksamme olla varsinaisessa kohteessa pidempään.