23/2021

Vedenkorkeuden nousu normaaliin haudonta-aikaan koituu ehkä pahimmin kuikan kohtaloksi. Kuikan pesä on aivan rannassa. Oli se saaressa, luodolla tai järven rannassa, se on yleensä ”kovalla maalla”. Silloin runsaitten alkukesän sateiden aiheuttama veden nousu voi ulottua pesään ja se tuhoutuu. Erityisen hankala tilanne on säännöstellyillä järvillä, joilla vettä kerätään keväällä ja pinta nousee siitäkin syystä.

Kaakkurin metsä- ja suolampien pesäpaikka on usein kelluvalla saarekkeelle, luonnollisella tai joskus rakennetullakin. Lisäksi iso osa kaakkurin rantapesistä on kelluvan turpeen päällä. Niinpä osa rantapesistäkin nousee jonkun verran veden nousun mukana. Runsaat sateet kuitenkin vetistävät myös rantoja ja kelluvia saaria. Onneksi kaakkurilampien vesi nousee monasti vähemmän sateissa yksittäisillä lammilla kuin kuikkien reittivesillä. Lampien laskupuro saattaa onneksi olla sopiva tasoittaja niin nousujen kuin liiallisten laskujen varalta.

Nyt on joka tapauksessa ollut veden korkeuden vaihtelujen suhteen vaikea alkuvuosi. Toukokuu on ollut poikkeuksellinen. Toivottavasti nämä hienot linnut, kuikka ja kaakkuri, silti onnistuvat.

Tätä viime kesän näkyä toivomme.

Juuri nyt on koko maassa metsäpalovaroitus, joka kertoo, että uudet sateet eivät ole enää tuoneet lisää vettä. Eilisellä kaakkurien takseerauskäynnillä tulinkin aiempaa vähän opitimistisemmaksi. Vesi oli jo kääntynyt laskuun, se auttoi monia pesinnän aloittaneita. Ja osa voi vielä aloittaa pesinnän. Voimakkaat ukkoskuurot voivat toki paikallisesti nostaa nopeastikin veden pintaa.

On syytä tarkkaan varoa, ettei häiritse kumpaakaan, kuikkaa tai kaakkuria, pulahtamaan vesiin, pois pesiltään. Silloin auringon ultraviolettisäteet voivat vahingoittaa munia tai munat jäähtyvät. Myös korppi taikka jokin nisäkäs kerkiää pesälle munarosvoukseen.

Annetaan pesimärauha!

kaakkuriKuikkaveden korkeusvuosi luonnossa

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!