Kevään ja alkukesän äänekkään konsertoinnin jälkeen lintumaailma hiljenee huomattavasti heti heinäkuun alussa. Solisti toisensa jälkeen lakkaa laulamasta tai laulujaksot ovat satunnaisia. Äänimaailmaa hallitsevat varoitus- ja yhteysäänet sekä poikasten kerjuuäänet.

Juhannuksen jälkeen pääsin Helsingin Viikissä vielä helposti yli kahteenkymmeneen soidinlaulavaan lajiin, mutta heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna korviini kantautui enää kymmenkunta laulajaa. Aktiivisesti äänessä olivat lehtokerttu, mustapääkerttu, ruokokerttunen, viherpeippo ja mustarastas. Hemppo ja tiklikin oli vielä vireessä ja varpuset tsilputtivat pensasaidoissa. Pajulintua kuuli melko usein, peippoa satunnaisemmin.

Lehtokerttu, mustapääkerttu ja mustarastas laulavat tunnetusti pitkälle heinäkuuta. Mustarastas saattaa pesiä kevään ja kesän aikana jopa neljästi, ja innokas laulu merkitsee uuden pesinnän yritystä. Jos onni käy, laulu lakkaa melko pian. Pitkään laulavat linnut ovat melko varmasti lehdelle soittamaan jääneitä koiraita. Eivät ne omaksi ilokseen laulele, vaan yrittävät sinnikkäästi, josko vielä tärppäisi.

Tämä kesä on ollut kehno etenkin hyönteissyöjille sekä kaikille poikasille, jotka ainakin alkuvaiheessa tarvitsevat hyönteisravintoa. Uusintapesinnät saattavat tänä vuonna pidentää laulukautta. Nyt siis korvat hörössä tekemään havaintoja lajeista, jotka laulavat vielä heinäkuussa!