324/365

Brunetista, kauniin ruskean sävyisestä lapintiaisesta kirjoitin maaliskuulla. Ihana lintu. Se oli selvinnyt hyvin yli talven kevääseen.

Lapintiaisen asuinpaikkana olikin vanha metsä, jonka osin monisatavuotisten puiden kätköihin se oli piilottanut hyönteisiä ja siemeniä lyhyimpien talvipäivien varalle. Se kävi myös piharuokinnalta. Pitkä pakkasyö vaatii energiansa. Eli lapintiainen on valmistautunut talveen. Lisäksihän lapintiaisen elimistö säätää kehon lämmön yöksi useita asteita alemmaksi energian kulutuksen vähentämiseksi.

Myös pesiminen oli onnistunut.

Lapintiainen ruokkii nuorta lentopoikasta ja opastaa samalla ruoanhankinnassa.

Toki vieläkin ankarat olosuhteet heiluttavat lapintiaisen kantaa kylmimpinä talvina, varsinkin puiden oksistojen jäätyessä. Suurin vaara tulee kuitenkin tällekin karaistuneelle linnulle ilmastonmuutoksesta, lapintiaisen elinympäristön muutoksesta. Uhkaa lisää vanhojen metsien väheneminen Lapissakin ja avohakkuut, joiden jäljiltä ei ole elinmahdollisuuksia lapintiaiselle.

Lapintiainen on hömö- ja töyhtötiaisen rinnalla metsän monimuotoisuuden pohjoinen mittari.

Panen tähän kolme kuvaa lapintiaisesta korostamaan linnun kauneutta, metsien monimuotoisuuden merkitystä ja pitkäjänteistä ekologista ajattelua.