ilmestyy 14.9. Tutkimme lepakoita keskellä pääkaupunkia ja selvitämme, mitkä eläimet käyttävät käpyä asuinpaikkanaan. Vierailemme Kilpisjärvellä ja Hossassa sekä esittelemme kaikkiaan 11 tänä vuonna 40 vuotta täyttävää kansallispuistoa. Seuraamme arktisten vesilintujen muuttoa, tutustumme moniin eri tapoihin käyttää nokkosta ja tapaamme kalatutkija Johannes Sahlsténin.
Joka kolkkaan tiensä löytävän mikromuovin syntyä on syytä suitsia.
Tänä vuonna 11 kansallispuistoa juhlii 40-vuotista taivaltaan. Ne edustavat luontoa Suomenlahden merensaaristosta maan keskiosan soille, metsiin ja järville ja edelleen Posion Riisitunturin korkeuksiin.
Tuoreessa numerossa etsitään kaupunkilepakoita, lähdetään valokuvaaja Merja Paakkasen kanssa Kilpisjärvelle, tarkkaillaan syysmuuttajia ja juhlitaan 40-vuotiaita kansallispuistojamme.
Hossan kansallispuiston jylhyys houkutteli ihmisiä jo tuhansia vuosia sitten. Kulkija löytää yhä sieltä erämaan kosketuksen.
Epigenetiikka tutkii geenien toiminnan säätelyä, epigenomia. Tietyt molekyylit tanssivat geenien päällä ja voivat ainakin väliaikaisesti sammuttaa ne tai herättää toimimaan. Säätely on tärkeää esimerkiksi yksilönkehityksen aikana ja elinympäristön muuttuessa.
Helsingin sykkeessä ihmisen rinnalla elää pieni nahkasiipi, joka säilyttää yhä salaisuutensa.
Syksyllä arktisten vesilintujen tuhatpäisten parvien muuttoa seurataan eniten Kaakkois-Suomen sisämaassa ja Suomenlahden rannikon havainnointipaikoilla.
Kyhmyjoutsen rakensi pesää, vaikka pariskunnalla oli jo kaksi poikasta hoivattavanaan.
Nokkonen on monipuolinen hyötykasvi. Moni tuntee sen ravintokasvina, mutta sillä voi värjätä lankoja, se käy paperin ja tekstiilien materiaaliksi, siitä saa lannoitetta kasveille ja se sopii hiusten hoitoon.
Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan tiedottaja kertoo olevansa tähtitieteen sekatyöläinen.
Valokuvaaja Merja Paakkanen muutti kaksi vuotta sitten Kilpisjärvelle ja oivalsi, että ihmisen ei tarvitse elää niin isosti.
Katse taivaalle, nyt on peippomuuton aika!
Tähtikirkkaat yöt luovat otolliset olot sumun muodostumiselle.
Biologi Johannes Sahlstén halua lisätä ymmärrystämme Itämeren tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä.
Kauniit, pikkuruiset itiöpesäkkeet houkuttelevat luontokuvaajia ja muita luontoharrastajia limasienten pariin.
Männynkäpykoisan toukan ravintoa ovat kuusenkäpyjen solukko sekä siemenet. Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllättäviäkin suhteita.
Ottamatta kantaa uhanalaisuuden syihin on käsittämätöntä, että taantuvat lajit kuten haapana, heinätavi, jouhisorsa, tukkasotka ja nokikana keikkuvat yhä metsästettävien riistalajien listalla. Taustalla vaikuttanee riistahallinnon pelko niiden siirtymisestä luonnonsuojeluhallinnon vastuulle.
