Taas on vuosi vierähtänyt ja valkosipulit päässeet maahan odottamaan kevättä. Eli jos et ole vielä kylvänyt valkosipuleita, niin nyt alkaa olla hyvä aika Etelä-Suomessakin. Valkosipulien kanssa pitää olla vähän tarkkana, että niitä ei kylvä liian aikaisin eikä liian myöhään. Kynsien täytyy ehtiä vähän itää ennen talvea, mutta ei liikaa, jotta ne selviävät talvesta. Kovin lämpimänä ja lumettomana talvena valkosipulit voivat innostua puskemaan maasta vaikka jo tammikuussa, mutta sitten täytyy vain toivoa, että ne siitä selviävät kevääseen asti. Tässä auttaa kylvösten peittäminen lehtikatteella.

Valkosipulipenkkiin laitettiin ensin annos uutta kompostimultaa ja lopuksi se suojattiin puun lehdillä. Keskelle syyskylvettiin mangoldia, joka sai lopuksi päälleen ohuemman katteen kuin valkosipulit.

Meidän pihan yli satavuotiaat tammet antavat yllin kyllin lehtiä, jotka ajamme akkukäyttöisellä ruohonleikkurilla pienemmäksi ja levitämme valkosipulipenkkien suojaksi. Puut antavat monenlaista suojaa! Meillä on menekkiä lehdille aika paljon, joten kiertotaloushengessä keräämme niitä myös naapureiltamme ja jalostamme kompostin kautta muhevaksi mullaksi. Täytyy vain olla tarkkana, että emme saa samalla espanjansiruetanoita, sillä olemme toistaiseksi niistä vapaa alue.

Valkosipulin kynsien irrottamisessa on oma hommansa. Sopivaa puuhaa sateiseen syysiltaan. Tähän on valikoitu kaikkein suurimmat kynnet. Lajikkeina meillä Aili, Mikkola ja Ljubasha.

Valkosipulin kynnet kylvetään melko syvälle maahan yksittäin noin 20 sentin välein toisistaan

Tenon timjami ja muut aromaattiset yrtit

Erilaiset ajuruohot ovat hyviä peitekasveja puutarhaan ja hyvin monipuolisia rohto- ja mausteyrttejä. Tarha-ajuruoho eli timjami (Thymus vulgaris) ja sitruunatimjami eli sitruuna-ajuruoho (Thymus x citriodorus) sopivat hyvin teeksi. Sitruunatimjami antaa hyvin raikkaan sitruunan aromin verrattuna esimerkiksi sitruunamelissaan, joka omasta mielestäni taittaa enemmän saippuan suuntaan. Makuasioita, toki! Sitruunamelissa (Melissa officinalis) on meillä selvinnyt erittäin hyvin talvista ja tykkää levitä puutarhassa lähes yhtä innokkaasti kuin mäkimeirami (Origanum vulgare).

Kaksivuotinen maustemeirami (Origanum majorana) on pienempi ja hennompi. Se selviää syksyn viileydessä, mutta ei talvipakkasissa. Tänä vuonna ei meinannut selvitä sitäkään, koska oli tulla kitketyksi papupenkistä… Meirami voi ehkä näyttää vähän pihatähtimöltä (Stellaria media) viljelypenkissä, mutta ilmoittaa kyllä läsnäolostaan voimakkaalla tuoksullaan. Meirami on suomalaisille tutuin hernekeittomausteena sinapin kera, mutta siitäkin voi tehdä yrttiteetä, jolla voi muun muassa rauhoittaa vatsaa tai flunssaoireita. Mäkimeiramilla on useita alalajeja, joista kreikan(mäki)meirami (Origanum vulgare ssp. hirtum) eli oregano säilyttää parhaiten arominsa kuivattuna.

Aromaattiset ajuruohot ovat tärkeä osa puutarhan monimuotoisuutta. Tässä tarha-ajuruoho eli timjami.

Ruokaa myös sinisiiville

Timjamit ja muut Välimeren seudulta kotoisin olevat yrtit kannattaa suojata syksyllä, jotta ne pysyvät hengissä Suomen talvessa. Meillä timjamit ja rohtosalviat (Salvia officinalis) kasvavat vierekkäin, joten saamme kätevästi samalla peiteltyä molemmat havuilla ja puiden lehdillä. Pohjoinen suvun edustaja kangasajuruoho (Thymus serpyllum) selviää ilman suojaamista. Sen maku ja tuoksu on myös hyvin aromaattinen, mutta sopii mielestäni paremmin liemiin kuin teeksi.

Kangasajuruohoa kannattaa olla puutarhassa vaikka ihan vain sinisiipien vuoksi, sillä näiden perhosten toukat kaipaavat nimenomaan kangasajuruohoa ruuakseen. Kangasajuruohosta on Suomessa kaksi alalajia, eteläinen harjuajuruoho (ssp. serpyllum) ja pohjoinen tenonajuruoho eli “Tenon timjami” (ssp. tanaënsis). Oman lisänsä ajuorohoihin tuo nurmiajuruoho (Thymus pulegioides), sillä ilmeisesti saat todennäköisesti sen taimen, jos ostat puutarhakaupasta kangasajuruohoa. Kangasajuruoho on matalampi ja sillä on runsaasti kukattomia, maanmyötäisiä versoja. Tykkäävätköhän sinisiivet myös nurmiajuruohosta?

Lisää tietoja muun muassa mäkimeiramista ja kangasajuruohosta Luonnonsuojeluliiton Pölyttäjäkasvioppaasta.

Salsa verde tomatilloista

Monivuotiset yrtit siis porskuttavat puutarhassa pitkälle syksyyn. Kun kurpitsat ja maissit on saatu korjattua, jää puutarhaan vielä kaikenlaista muutakin ruokaa korjattavaksi. Lehtikaali rakastaa pakkasta, ja myös mangoldi viihtyy pitkään viileämmälläkin säällä. Kasvihuoneesta saimme tänä vuonna oivallisen tomatillo-sadon, ja nyt meillä on säilöttynä aika paljon salsa verdeä talven taco-juhlia varten! Ananaskirsikan sukulainen tomatillo (Physalis ixocarpa) on hauska lisä kasvihuoneeseen, kunhan varaat sille riittävästi tilaa. tomatillo nimittäin haaroo ja osaa kyllä ottaa tilansa!

Tomatillot ovat meksikolaiset salsa verden pääraaka-aine

Salsa verde

Ainesosat:

• 500-1000 g tomatilloja
• kokonainen valkosipuli
• muutama jalapeño
• nippu tuoretta korianteria, hienonnettuna
• 1-2 limeä, purista mehut ja voit myös raastaa kuorta mukaan, jos lime on luomu
• noin 1 tl suolaa

Irrota tomatillojen suojuslehdet. Halkaise tomatillot ja paahda ne uunissa 220 asteessa grillivastuksen alla. Laita myös kokonainen valkosipuli samalla kuorineen uuniin paahtumaan. Pienemmän määrän tomatilloja voit paahtaa myös pannulla. Tomatillot ovat valmiita, kun pintaan on muodostunut paahtuneita kohtia. Jos uunipellille on kertynyt paljon nestettä, valuta tomatillot. Ota neste talteen.

Halkaise jalapeñot. Siemeniä ei tarvitse poistaa, niistä tulee makua salsaan. Leikkaa chilit hiukan pienemmiksi paloiksi. Kuori paahdettu valkosipuli ja käytä siitä sen verran kuin haluat. Yhdistä ainekset ja pyöräytä ne tehosekoittimella tasaiseksi massaksi. Jos haluat massasta notkeampaa, voit lisätä mukaan vähän paahtamisen aikana irronnutta lientä.

Salsa verde sopii tortillojen väliin ja nachojen kanssa dipattavaksi.

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!