”Metsäläisimpiä” tunnelmalintuja
Lintujen ”metsäläisyydellä” voi tunnelmoida. Mutta kaikki lajit ovat omista lähtökohdistaan tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta ja lähtökohtaisesti suojeltavia.
Lintujen ”metsäläisyydellä” voi tunnelmoida. Mutta kaikki lajit ovat omista lähtökohdistaan tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta ja lähtökohtaisesti suojeltavia.
Maakotka Kuusamon Oulangalla. Kuvat: Samuli Haapasalo
Lajikadon torjuminen ei lähde ihmisen mielikuvista vaan ekologiasta. Luontoa on arvioitava ekologisen kestävyyden ja monimuotoisuuden tärkeistä lähtökohdista. Ihminenkin voi hyvin osana kestävää luontosuhdetta lintuihin, nisäkkäisiin, petonisäkkäisiin, metsän ekologiaan jne.
Leikittelen metsän tunnelman suhteen mielenkiintoisista lintulajeista, joita mielelläni tarkkailen ja kuvaan Suomessa – tai Virossa ja Pohjois-Norjassa eli pitkäaikaisella retkeilyalueellani.
Kun marjastajan lentoon pelästyttämän metsokukon siivet pamauttavat voimakkaasti, pelästys on tyypillistä, mutta tietenkin tarpeetonta. Se on osa tunnelmaa. Metso on linnuista yksi huikeimpia tunnelman luojia ehjillä mustikkakankailla ja sekametsssä.

Metso aloittaa soitimensa huhtikuun toisella puoliskolla
Kaakkurien saapuminen pienille pesimälammille heti jäitten auetessa lisää tunnelmaan hurjien äänien pauhun, monesti samoilla alueilla, joilla metsokin pitää aamuvarhaisen soidinta, näppäilee, esittää hiovia ääniään ja tietysti esittelee komeaa höyhenpukuaan ja pyrstöään.

Kaakkurin huudon kantautuvat metsälammilta, lentoäänet matkalla kalavesille
Maakotka (kuva blogin alussa) on vahva ja ketterä erämaan taitava lentäjä. Maakotka on arka ja varovainen lintu, joka tarvitsee ja on saanut rauhansa suojelun turvin. Jokaisesta uudesta löydetystä asutusta pesästä maksetaan korvaus. Kotkan vasavahingot poronhoitoalueella korvataan täysimääräisinä. Maakotkan kanta on pikkuhiljaa noussut, mutta esimerkiksi viime vuoden pesimätulos jäi edellisiä oleellisesti huonommaksi. Ainakin ravintotilanne oli vaikea. Metsien tila ja vanhojen metsien väheneminen on kotkankin ongelma. Jos viimevuotisen suuntaiset pesimätulokset toistuvat, uhanalainen kanta voi kääntyä laskuun.
Kansantarinoidenkin palokärki on metsien hieno huutelija ja salamyhkäinen lentäjä, myös vuosi luonnossa blogien tunnuslintu.

Lentotaidoiltaan vahva kanahaukka on uljaipia Suomen metsien lintuja, vanha naaraslintu olemukseltaan vaikkei ulkonäöltään tavallaan kotkaankin verrattavissa. Helsingin kaupungissa on kanahaukan Suomen tiivein pesimistiheys, mikä kertoo lajin haasteista ruuan ja pesimäpaikkojen suhteen kanahaukan perinteisillä pesimäpaikoilla metsissä.

Valpas, komea kanahaukka
Hömötiainen, töyhtötiainen ja lapintiainen ovat metsän täydellisen tunnelman tuojia – ja viimeisinä vuosikymmeninä voimakkaasti vähentyneitä. Puukiipijä ja hippiäinen osana tiaisparvea täydentävät metsätiaistunnelmaa. Jättiläistikka palokärjen olemus ja huudot sekä hiljaisen pohjantikan erämaisuus tuovat hienoa tunnelmaa.

Hömötiainen edustaa tässä kaikkia metsätiaisia sekä puukiipijää ja hippiäistä.
Tavi on sorsalinnuista oikeastaan ainoa tyypillisesti metsän lintu. Sen metsälammilta kuuluva hentoinen, mutta kantava krik krik ääni on erityinen. Tavi pitäisi rauhoittaa kokonaan. Siitä enemmän blogissani 33/2025, 19.8.2025

Tavikoiras metsälammen rannan pikkuisella niityllä
Rastaiden kuoro ja kaikkein eniten laulurastas luovat valtavan tunnelman aamuhämyisessä ja taas iltaan laskeutuvassa metsässä. Pentti Linkola tunnelmoi jossakin kirjoistaan, kuinka vertaansa vailla oleva tunnelma on heittäytyä keväällä laulurastaan metsään yöpymään makuupussissa toukokuun alussa ennen hyttysten tuloa. Laulurastaan tavauksen taustalla tilkuttaa tiltaltti aamusta iltaan ja keväästä pitkään kesään. Metsäkirvisen laululento tuo omanlaisensa lisänsä metsään. Punarinta ja peukaloinen ovat riemukkaita laulajia.

Laulurastas viemässä harvinaisen korentosaaliin pesälleen
Suomessa elää monta hyvin metsäläistä pöllölajia, lapinpöllö, viirupöllö, helmipöllö ja varpuspöllö kaikkein metsäläisimmät. Varsinkin eteläisessä osassa Suomea pöllöjen pesimäpaikat ovat suurelta osin puihin edelleen kiipeilevien ikääntyvien ornitologien pöntötyksen varassa.

Pieni varpuspöllö viheltelee tunnelmallisesti ilta- ja aamuhämärissä. Sen vihellys muistuttaa punatulkun, yhden korean metsäläisen ääntä.
Taviokuurna, tilhi ja kuukkeli ovat niin olemukseltaan kuin ääniltään kiehtovia, levinneisyydeltään pohjoiseen painottuvia aitoja metsän lintuja. Punatulkku ja käpylinnut rinnastuvat hiukan niihin.

Nyt pöllöretkille, kevään tullen tunnelmallisille metsäpoluille!

Kaksi tilausta yhden hinnalla, yhteensä vain 29 euroa!