52/2023

Kuva oravasta on suunnattu puiden oksiston läpi matalalta siivilöityvää aamuauringon valoa kohti. Vastavalo synnyttää jouluiset lyhyen talvipäivän sävyt ja rauhallisen metsän tunnelman.

Yhtäkkiä havainto valkoselkätikasta tuo kuvaajan tajuntaan todellisen metsän kauniin linnun, valkoselkätikan, punapäisen koiraan. Se on tässä metsässä talven ensimmäinen. Valkoselän nousu viime vuosituhannen lopun aallonpohjasta jatkuu. Tikka huutele kulkiessaan hiljaista kjik ääntään. Linnun värien sävyt, valkeat  mustat ja punaiset, kylkien viirut sekä pään ja nokan omanlaisensa muodot ja kuviot pääsevät oikeuksiinsa aamun valossa. Vahva kiipimäjalka näkyy kuvassa.

Kuusitiaiset lensivät enimmillään jopa 70 000 yksilön päivävauhtia viime vuosikymmenten ehkä suurimmalla syysvaelluksella. Kuusitiaisia on metsissä runsaasti myös sinne jääneenä kotimaisena kantana kuin ehkä vaeltavista linnuista täydentyneenä.

Ja sitten tervehtijänä on ennen niin yleinen hömötiainen, joka kannan kehityksen vuoksi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Se suorastaan huutaa äänellään vanhojen ja monimuotoisen metsien todellista ja aitoa suojelua.

Lopuksi harmaapäätikka ilmestyy näyttävässä puvussaan vihreän ja kellanvihreän ja nimensä mukaisesti harmaan, pikkuisen mustan ja valkoisenkin kirjoissa. Pikantti punainen otsassa kertoo linnun olevan koiraan. Harmaapäätikka äänineen synnyttää metsään aivan erityisen tunnelman.

Vuosi luonnossa toivottaa taas lukijoilleen rauhallista Joulua! Alkuvuodesta 2024 blogi jälleen ilmestyy tuttuun tapaan tiistaisin.

harmaapäätikkahömötiainenkuusitiainenoravavalkoselkätikkavuosi luonnossa

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.