Metson soidin on nyt!
Seurasin viime keskiviikkona metson soidinta. Metso piti soidinta maassa tuoreessa kangasmetsässä, kivillä, kalliojyrkänteen laidalla ja hetken puussakin. Soidinpaikka on Uudellamaalla. Komea, voimakas metsän lintu!
Kuvat: Samuli Haapasalo
18/2021
Seurasin viime keskiviikkona metson soidinta. Yksinäinen metso yritti ensin karkottaa minut soitimelta. Väistettyäni sopivasti – eli kun se onnistui karkottamaan minut – seurasin sopivalta etäisyydeltä soidinta eikä metso enää kiinnittänyt paljoa huomiota minuun. Metso piti soidintaan varvikossa, kivien päällä, kallionkyrjänteen laidalla ja hetken puussakin.
Metso esitti koko repertuaarinsa, kuin jousisoittajan näppäilevät pizzicatot ja jännittävät hankausäänet. Lintu pörhisti voimakkaasti kaula- ja kurkkuhöyheniään.
Metso heilautti pyrstönsä viuhkana kohti taivasta ja samanaikaisesti yhtä suoraan kaulansa ja nokkansa korkeuksiin. Se jatkoi näppäilyjään ja hiontojaan.
Metso syöksähteli kyyryssä kuin toista metsokukkoa jahdaten, vaikka se nyt puuttuikin. Komeita hyppyjäkin se esitti pariin otteeseen, mutta ne jäivät kuusien kätköihin.
Välillä ukkometso nautti varvikossa mustikan silmuista, ehkä kehittymässä olevista kukkanupuistakin. Metson soidinintoa selvästi piti yllä se, että se yritti löytää lajikumppaneitaan. Se haluaisi näyttää voimansa muille koiraille. Ja sen pelin tarkoituksena olisi tietysti houkutella soitimelle naaras eli koppelo, joka olisi halukas parittelemaan juuri sen kanssa, ehkäpä useampikin. Mutta metso oli yksin.
Arvioisin uudelleen määritelmää ”hullusta metsosta”. Tuolla nimellä on kutsuttu metsoa, joka saattaa syöksähtää ihmisenkin ”kimppuun” karkottamaan tätä reviiriltään, kun kulkija osuu metsoon. Yksinäisen metson käyttäytyminen saattaa kuitenkin itse asiassa olla hyvinkin luonnollinen – jos lajikumppanit puuttuvat. Mutta jos metso saa taas muitakin metsoja elinpiirilleen, soidin voi jatkua yhdessä näiden kanssa, eikä aggressiivisesta käyttäytymisestä sivullisia kohtaan – kuten ihmiseen – ole ehkä jälkeäkään. Soidin kätkeytyy taas metsän siimekseen piiloon.
Metson yksinäisyys kertoo kannan harventumisesta ja harventuminen elinpiirien vähentymisestä. Metsäalueet ovat sirpaloitumassa. Avohakkuiden lakeus ja jatkuvasti pirstoutuvat metsät eivät tarjoa aidolle metsän linnulle sopivia soidinpaikkoja eivätkä muutenkaan riittävän suurta, luonnollista metsää elinympäristöksi.
Metso, valtavan hieno lintu, ansaitsee soidinpaikkansa ja metsänsä.
Ps. Metsosta kirjoitin myös ”Metsolan kantele soi” -blogissa 6.4.2021.