Valmistelin Kysy luonnosta -palstan vastausta nettisivuille vietäväksi. Kysyjä oli kuvannut kännykällään lukkia, joka pyörittelee ikkunalaudalta poimimaansa auringonkukan siementä kuin olisi syömässä sen.
Lopuksi juttu piti vielä luokitella kategorioihin, siis niihin, jotka löytyvät nettisivujemme valikosta. Äh, taas, ajattelin. Edessä oli sama ristiriita, kuin lukuisia kertoja ennenkin.
”Hyönteiset” tuntui intuitiivisesti järkevältä, mutta lukki ei ole hyönteinen. Neljine jalkapareineen se kuuluu hämähäkkieläimiin. Tieteellisen määritelmän mukaan hyönteisellä on kolmiosainen ruumis, kolme nivelikästä jalkaparia ja yleensä vielä kaksi siipiparia. Lukillakin on nivelikkäät jalat, mutta muu ei sitten täsmääkään.
No entäs ”Muut eläimet” sitten? Tuossa valikossa lukki päätyisi nippuun kalojen, käärmeiden ja sammakoiden kanssa. Eihän siinä ole mitään tolkkua.
Valitsin molemmat kategoriat ja jäin pyörittelemään sanoja mielessäni. Tieteellisiä termejä hyönteisiä laajemmalle eliöjoukolle ovat muun muassa niveljalkaiset sekä selkärangattomat eläimet. En pidä kummastakaan. Ne ovat pitkiä ja vaikeaselkoisia. Niveljalkaisten määritelmään eivät myöskään ymmärrettävästi mahdu kastelierot tai metsäetanat, kun taas selkärangattomiin kuuluvat mustekalatkin.
Melkein jo rustasin valikkoon uuden kategorian, ”Ötökät”. Sana on tuttu, napakka, suuhun sopiva ja söpö, jopa hellittelyyn kelpaava (noh, ainakin omasta mielestäni).
Sana on epävirallinen ja puhekielinen, mutta eihän se ole kuin hidaste. Kieli muuttuu käyttäjiensä mukana, joten mitäpä jos ryhtyisin ötökkäkapinaan ja nostattaisin ötökkävallankumouksen? Eihän se olisi edes vaikeaa, ötökän määrittelyhän on aika suoraviivainen. Termi sisältää hyönteiset ja muut nivelikkäillä jaloilla varustetut pienet otukset (rapuja pienemmät) sekä madot, etanat ja kotilot.
Olin väärässä. Sen osoitti pikainen kyselykierros toimituksessa. Kaikilla oli oma määritelmänsä sanalle.
Kysyin samaa lukijoiltamme, ja yli 550 vastausta saivat minut hämmästymään aina vain enemmän. Alla koosteena on kyselyn 20 lajia, joilla pyrin haarukoimaan ötökän määritelmää. Yksikään niistä ei ollut kaikkien mielestä ötökkä, mutta kaikki olivat ainakin jonkun mielestä ötököitä. Myös se rapu.
Kyselystä virisi ystäväpiirissäni hyviä keskusteluja, ja niiden perusteella tein karkean kahtiajaon. Osalle ötökkä on hyönteistä laajempi termi, joka kattaa muutkin pienikokoiset niveljalkaiset ja mahdollisesti myös maan matoset ja etanat. Tähän joukkoon kuulun siis myös itse.
Toisille taas ötökkä oli varattu kuvaamaan vain epämääräisiä pieniä otuksia, sellaisia, jotka eivät kuulu osaksi jotain tutuimmista eliöryhmistä. Perhoset ovat siis perhosia, kovakuoriaiset kovakuoriaisia ja hämähäkit hämähäkkejä. Pallohyppiäinen – selvä ötökkä.
Pyysin mielipiteet myös Kysy luonnosta -palstamme asiantuntijoilta sekä Ötökkäakatemialta. Ötökkäakatemia on selkärangattomiin eläimiin perehtyneiden tutkijoiden hanke, jonka tavoitteena on tehdä heidän työnsä tutuksi suurelle yleisölle.
Saamani vastaukset kallistuivat kaikki termin laajemman merkityksen kannalle. Se ei sinänsä ole ihme, sillä jos ötökkäasiantuntija käyttäisi sanaa ötökkä vain epämääräisistä, luokittelemattomista otuksista, juuri mikään ei olisi enää ötökkä. Vivahde-eroja silti löytyi, muun muassa kotiloiden kohdalla.
”Etanat, kotilot ja madot voisivat myös olla ötököitä.” – Juho Paukkunen, Kysy luonnosta -palstan pistiäisasiantuntija ja Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari
”Kotilot ja etanat ovat ötököitä, sisävesien kotilot siinä rajoilla.” – Maija Karala, Kysy luonnosta -palstan nilviäisasiantuntija
”Varsinkin etanat ja kotilot ovat hankalia. Esimerkiksi ukkoetanan nimittäminen ötökäksi tuntuu itselle vieraalta – kokokin voi siis toimia rajaavana tekijänä.” – Tapio Kujala, Kysy luonnosta -palstan hämähäkkieläinasiantuntija
Kyselyyn vastanneiden lukijoidemme mukaan kotilo-osasto rajautuu ötököiden ulkopuolelle, sillä vain reilu kymmenys luokittelisi ne ötököiksi. Vastaukset kuorellisten ja kuorettomien sekä maalla ja vedessä elävien kotiloiden välillä olivat hyvin yhtenevät.
Asiantuntijoiden vastausten perusteella kävi ilmi, että ötökkäkapinallani on vielä pitkä matka kuljettavanaan. Useimmille ötökkä oli tiukan epävirallinen sana.
”Itse en sitä virallisissa yhteyksissä käyttäisi.” – Professori Heikki Helanterä, Ötökkäakatemian johtaja
”Pohdimme tätä taannoin museomestari Veikko Rinteen kanssa tehdessämme kirjaa hyönteisistä, koska sarjan aikaisempi kirja aiheesta oli nimeltään Ötököitä Suomen luonnossa (Otava 2008). Päätimme kuitenkin luopua tuosta termistä, sen epävirallisuuden takia. – Dosentti Kari Kaunisto, Ötökkäakatemia
”Käytän ötökkä-sanaa hyvin harvoin. Mielestäni sitä tulisi välttää virallisissa yhteyksissä sen epämääräisyyden takia. Se tuntuu myös jotenkin vähättelevältä.” – Juho Paukkunen
Ilahduttavia poikkeuksiakin kuitenkin oli.
”En näe mitään ongelmaa käyttää sanaa virallisissa yhteyksissä, koska se on ihmisille tuttu ja helpompi kuin mikään muu vaihtoehto.” – Tutkijatohtori Sanja Hakala, Ötökkäakatemia
”Käytän sanaa surutta. Mutta käytän monesti myös termiä selkärangattomat.” – Tapio Kujala
Jään tarkkailemaan tilannetta. Ehkä seuraavassa Suomen Luonnon verkkosivu-uudistuksessa virittelen kapinaa uudelleen.