10/2021

1. Mustarastas on suomalaisten suosikkilintuja. Suomessa pesivänä lintulajina mustarastas on vasta suunnilleen tasavallan ikäinen. Viime vuosikymmeninä mustarastas on yleistynyt kovasti. Myös talvehtivien lintujen määrä ja varmaankin osuus kannasta on kasvanut.

Mustarastaat näyttävät hyvin pärjänneen kuukauden mittaisen pakkasjakson, vaikka syksyn marjasato oli huono. Pihojen lintulaudat auttavat mustarastasta. Varovasti mustarastas poimii siemenet useimmiten maasta ja piileskelee visusti pensaiden alla. Iltahämärissä mustarastas huutelee pihan laidalla usein pitkäänkin kimakkaa, iskevää varoitusääntään.

Myös metsäruokintapaikoilla mustarastas on pärjännyt yli talven. Ja juuri tähän aikaan mustarastas virittelee jo huilusoolojaan – kunhan sää on sopiva, ei kirpeinä pakkaspäivinä. Linnun suosio nousee osaltaan juuri kauniista ja hyvin varhaisesta, mustarastaan melkein ensimmäisenä aloittamasta kevätlaulusta.

Suosiota vahvistaa se, että hyvin moni mustarastas asustaa pihapiirissä tai pihaan rajoittuvissa metsäsuikaleissa ja puistoissa.

Samalla kun talvehtivat mustarastaat ovat aktivoituneet, muuttaneista kiireisimmät ovat jo saapuneet. Niinpä pihalla ja metsänreunoissa on ollut jo kovaa kisaa reviireistä ja laulupuista. Tosin kylmä pohjoinen ilmavirtaus keskeytti hetkeksi kevättunnelman. Kun pohjoistuuli kääntyy lounaaseen ja lämmin tuuli puhaltaa taas, aloittavat mustarastaat kauniin kevätlaulunsa ja muuttomatkalaisia saapuu vielä paljon lisää.

Myös punatulkkunaaraan värit ovat kauniit.

2. Punatulkkuja katselin viime viikolla syömässä pihalla kriikunan silmuja. Sitkeitä ovat silmut verrattuna marjoihin tai huhti-toukokuun vaihteen kasvaviin ja tuoreisiin silmuihin, valinnanvara on kevättalvella vähissä.

Ruokintapaikalla olen nähnyt enimmillään 13 yksilön punatulkkuparven, yleensä 2-3 varovaista lintua.

Nyt kun talvi lämpimän jakson jälkeen ainakin jonkin aikaa jatkuu, punatulkku on tavattavissa vielä taajamissakin. Ja ei se mihinkään häviä, on vain hieman hiljainen kun toukokuulla käy pesimään havupuuvaltaisissa metsissä. Pesän se tekee esimerkiksi katajaan tai näreeseen, yleensä aika matalalle. Kaunis, pehmeä vihellys paljastaa punatulkun pesimäaikaankin.

Yksi kaivatuimmista on nähdä punatulkku pihapiirissä.

3. Entäs keltasirkku? Viime talvena keltasirkkujen ei ”tarvinnut” paljon hakeutua asutuksen lähelle, maatalojen pihapiireihin, hevostalleille eikä metsäruokintapaikoille. Sula maa tarjosi edellisinä talvina riittävästi syötävää muutenkin.

Keltasirkut istuskelevat mielellään tiiviissä ryhmissä.

Nyt on ollut aivan toisin. Lunta on yli puoli metriä. Enimmillään noin 40 keltasirkku on käynyt kevättalven havainnoimallani ruokintapaikalla kuusivaltaisessa metsässä Sipoossa. Ja keltasirkku jatkaa edelleen vierailujaan ruokintapaikoilla, talleilla ja maatalojen pihapiirissä, sillä hanki peittää edelleen sen muut ruokamaat.

Keltasirkku on nyt esillä.

Myös metsästäjien esim. kauriille tarkoitetut riistaruokintapaikat ovat tärkeitä myös kauniille keltasirkulle. Kun lumi sulaa, kuuluvat metsänreunoista keltasirkun tutut tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsi tsiiiiii tsyyyyy säkeet.

Ps. Juuri näinä päivinä – kylmät yöt, pakkaspäivät ja lumisade – lintujen kevätmuutto on viikon, kahden takaisen alun jälkeen täysin pysähtynyt.