Kuva: Marika Eerola SL / Into

 

Naomi Klein on Kanadan Hanna Nikkanen: Hän on taisteleva toimittaja, joka valitsee puolensa, mutta onnistuu silti kirjoittamaan jotenkin vakuuttavaa tekstiä. Kuten Nikkanen, myös Klein saattaa seikkailla omissa kirjoissaan. Kuten Nikkasen, myös Kleinin tietokirjoissa tieto on kudottu osaksi vetävää tarinaa.

Suomessa Kleinin edustama kertova tietokirjallisuus on vielä tuore kirjallisuudenlaji, mutta angloamerikkalaisella kielialueella se on jo pitkään ollut vallitseva tietokirjallisuuden muoto. Syynä lienee osittain netin aiheuttama murros, kun lukijan ei enää ajatella olevan kiinnostunut paljaista faktoista, joita netti on pullollaan. Ajatellaan, että lukijaa pitää myös viihdyttää. Näin kirjoittajasta kuoriutuu vahva kertojanajääni, joka myöntää omat asenteensa ja samalla muistuttaa lukijalle, että tieto on aina jonkun tulkintaa. Lukijan tehtäväksi jää arvioida, onko tarjottu tulkinta pätevä.

Uusimmassa kirjassaan Tämä muuttaa kaiken Naomi Klein tulkitsee ilmastonmuutosta vasemmistolaisen ympäristöaktivistin näkökulmasta. Kirja ei vielä ole ilmestynyt suomeksi, mutta Into-kustantamosta kerrotaan, että se julkaistaan 18. marraskuuta, juuri ennen Pariisin ilmastokokousta. Itse haastattelin Kleinia vielä englanninkielisen alkuteoksen pohjalta 13. marraskuuta julkaistavaan Suomen Luontoon. Juttu tipahtaa sitten kestotilaajien postiluukusta, ja se on saatavilla myös lehden irtonumeron mutkassa hyvin varustelluista Lehtipisteistä.

Lukijan ei kannata odottaa, että Klein olisi puolueeton. Jo kirjan alaotsikko ilmoittaa mistä on kysymys: ”kapitalismi vs. ilmasto”.

Tutkimukset ovat todenneet, että ilmastonmuutoksen takana on valtaosin ihmisen toiminta. Sitäkään on paha kiistää, että fossiilisten polttoaineiden tupruttaminen on suurelta osin homman takana. Kaltevammalle pinnalle Klein joutuu kuitenkin pannessaan juuri kapitalismin ja ilmaston vastakkain: Onko sosialistisen Venezuelan pumppaama öljy muka jotenkin puhtaampaa?

Voi ollakin, jos vertaa Kleinin kotimaan Kanadan tuottamaan öljyyn, mutta se ei ole asian pihvi. Kleinin väite kapitalismin ja ilmastonmuutosen vastakkainasettelusta liittyy eri asiaan. Hän väittää, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat uusliberalistisen kapitalismin oloissa pahemmat, koska heikko valtio ei tule katastrofin koittaessa apuun. Hän väittää myös, että vapaat markkinat ja teknologia eivät riitä ratkaisemaan ilmastonmuutosta, vaan tarvitaan vahvaa sääntelyä.

Etenkin Pohjois-Amerikassa kaikki sääntely tulkitaan helposti sosialismiksi. Bill Gates sai kokea tämän, kun hän vastikään The Atlantic -lehdessä totesi, ettei yksityinen sektori voi pysäyttää ilmastonmuutosta. Seuraava otsikko esitti Gatesin jo väittäneen, että ”only socialism can save the climate”, vaikka näitä sanoja Atlanticin jutusta ei sentään löydä. Sen, että Klein näkee juuri ”kapitalismin” olevan ongelma, voi ymmärtää tätä taustaa vasten.

Kapitalismin ja ilmastonmuutoksen suhde antaa Kleinin tarinalle vahvan johtoteeman, mutta onnistuuko hän sanomaan jotain sellaista, minkä muunkinlainen kuin vasemmistolainen lukija voi sulattaa? Kyllä, kunhan muistaa, että Kleinin kirja on kirjoitettu Pohjois-Amerikan oloihin. Hän on kirjoittanut talouden ja ilmaston suhteesta kirjan, joka vetää ja joka panee sekä lukijan tunteet että ajattelun liikkeelle.

ilmastonmuutoskirjaNaomi Kleintoinen luonto