Maanantaina kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkisti raportin ilmastonmuutoksen vaikutuksista, joka tuntui viimeiseltä ultimaatumilta maapallon tilanteelle. Aika loppuu kesken. Meidän on pakko toimia nyt, jos haluamme pitää pallomme elinolot edes jollain tasolla inhimillisinä ja asuttavina.

Tuoreen IPCC-raportin mukaan aiemmasta käsityksestä poiketen jo kahden asteen lämpenemisen vaikutukset olisivat katastrofaalisia ihmiskunnalle, ja maapallon lämpeneminen pitäisikin pystyä rajaamaan 1,5 asteeseen. Jotta tämä olisi mahdollista, hiilidioksidipäästöjä pitäisi vähentää vuoteen 45 prosenttia 2030 mennessä ja tiputtaa ne nollaan vuoteen 2050 mennessä.

Maanantaina julkistettu raportti ja sen linjaukset ovat olleet pääuutisaiheena koko viikon. Niin valtamedioissa kuin sosiaalisen median kanavissakin on toitotettu, että jokaisen tulee osallistua ilmastotalkoisiin ja jaettu (jo moneen kertaan kerrottuja) vinkkejä siitä, mitä yksittäinen ihminen voi ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi tehdä.

Ihmiskunta on aiemminkin pystynyt onnistuneesti ratkaisemaan erilaisia ympäristökriisejä, kuten esimerkiksi otsonikadon pysäyttämisen kieltämällä freonikaasujen käytön, metsiä tuhoavien happosateiden hillitsemisen vähentämällä rikki- ja typpipäästöjä sekä Suomen sisävesien pelastaminen 1970-luvulla alkaneella vedenpuhdistamoiden rakentamisella. Muitakin esimerkkejä onnistumisista varmasti löytyisi ympäri maailmaa. Nämä kaikki onnistumiset on kuitenkin saavutettu ensisijaisesti kansainvälisillä sopimuksilla ja viisaalla lainsäädännöllä.

Yksittäisen ihmisen toimilla on väliä, mutta nyt erityisesti mediassa vastuuta sysätään liikaa meille kuluttajille. Miksi aiemmin on pystytty ohjaamaan ihmisten toimintaa luontoa koskevan katastrofin edessä ylemmältä taholta? Mutta nyt – varmasti merkittävimmän elämäämme vaikuttavan luonnonmullistuksen edessä – vastuu sysätään valtioiden ja yritysten sijaan kuluttajien harteille?

Meitä kehotetaan vähentämään lentämistä, vaihtamaan liha kasvisruokaan, pyöräilemään töihin ja lämmittämään kotimme ekosähköllä. Tämä kaikki on tärkeää, ja meidän kaikkien tulee tehdä osamme, sillä monesti muutos lähtee myös alhaalta ylöspäin. Ja jos tuntuu siltä, etteivät suomalaiset omilla teoillaan voi vaikuttaa mihinkään, kun Kiinan ja Intian kaltaiset valtiot kuitenkin saastuttavat meidänkin puolestamme, lue esimerkiksi tämä Jenni Frilanderin Ylelle kirjoittama kolumni. Siinä muun muassa todetaan, että yhden suomalaisen päästöt ovat 10,7 tonnia, kun taas yhden intialaisen 1,8 tonnia. Meidän valinnoillamme on siis merkitystä.

Nyt on kuitenkin niin kiire, että myös isot pyörät pitää saada pyörimään. Siksi kehotankin, että syö kasviksia, lisää pyöräilyä, vähennä kuluttamista ja tee muitakin asioita, mutta ensisijaisesti, mieti miten äänestät ensi kevään vaaleissa – ja ylipäänsä äänestä.

ilmaston lämpeneminenilmastonmuutosIPCC