Pähkinähakki on kauniin ruskea pääväreiltään. Todella hauska, jos sen saa ruokintapaikalle. Kuva: Samuli Haapasalo

257/365

Paras lintujen ruokintapaikka on vanha metsä tai monimuotoisuuden periaattein hoidettu vähän nuorempikin.

Silti on tilaa myös talviruokintapaikoille. Hiljan on saatu lukea, kuinka suurimerkityksellinen merikotkan pelastamisessa oli puhdas ruoka. Linnut vahvistuivat ja pystyivät taas munimaan ja saamaan poikasia.

Valkoselkätikkaa on yhtenä suojelukeinona ruokittu talvipakkasilla talilla ja saatu hyviä tuloksia.

Tiaisruokintapaikankin voi oloittaa jo nyt. Tiaiset kuljettavat siemeniä kaarnankoloihin ja muihin piiloihin talven varalle. Muita kätkijöitä ovat mm. pähkinähakki (tänään blogin kuvassa) ja närhi, tietenkin myös pähkinänakkeli, mutta se on meillä kovin harvalukuinen siperialaisen alalajin vaellusvuosia lukuun ottamatta.

Toistetaan pari perusohjetta:

– puhdasta, suolatonta ruokaa

– ruokinta-automaatti, joka pitää ruoan kuivana ja puhtaana

– kuorittuja auringonkukan siemeniä, talia, kauraa muutamille lajeille, murskattua maapähkinää

– Jatkuvuuden varmistaminen

Palaan kuviin ja näkymiin ruokintapaikalta syksyn mittaan. Panin nimittäin talviruokintapaikan muutaman ornitologiystäväni kanssa pystyyn taas tänään. Ja jokainenkin voi lisäksi suojella vanhaa metsää esim. Luonnonperintösäätion kautta maksamalla vuosi- tai muun maksun.

PS.  Hetki sitten klo 19.50 ylittivät noin 200 kurjen muuttoaurat voimakkaasti huutaen Oulunkylän etelän suuntaan. Kurjen muuton huipun keskiarvo on juuri nyt syyskuun puolivälin vaiheilla. Arvaan, että kurjet eivät jatkaneet meren yli yötä vasten, vaan laskeutuivat Viikille – jos ei tullut häiriöitä – ja ratkaisevat muuton jatkon aamupäivällä sääolosuhteitten mukaan.

 

monimuotoisuuspähkinähakkitalviruokintavanhat metsätvuosi luonnossa