Piileskelevän lehtokertun laulu "svengaa" mestarillisesti
Lehtokerttua on vaikea nähdä, mutta sen musikaalinen svengaava laulu kuuluu erottamattomasti lehtipuuvaltaisten metsien ja rehevien puutarhojen äänimaailmaan.
Lehvästön vasta kasvaessa toukokuussa lehtokertun muuttoaikaan lintu osuu helpommin näkyviin. Kuva: Samuli Haapasalo
165/365
Lehtokerttu on varsin yleinen. Mutta samalla aika tuntematon. Sen laulu kuuluu rehevistä puutarhoista, lehtevistä metsistä ja parhaista puistoista. Mutta sitä ei näe juuri koskaan. Vaatimattoman näköinen harmaa lintu kätkeytyy huomaamattomaksi lehvästöön, useimmiten ylös latvoihin.
Monet pitävät lehtokertun laulua kaikkein ”musikaalisimpana”. Kuulun ihailijoihin. Laulu soljuu pitkinä puroina kuin hyvin svengaava barokki.
Tuiki harvalukuinen lounaisrannikon saarten kirjokerttu laulaa samaan tapaan, mutta katkoo laulunsa pienempiin pätkiin, narauttaa välillä kuivakan arrrrrrr -äänen. Kirjokerttu tulee myös aika ajoin esille katajan latvaan.
Mustapääkerttu taas laulaa tuoreissa lehdoissa kuulakkaammin vihellyksin, vaihtelevammalla rytmillä ja kokonaisuutena lehtokerttua hitaammin.