Suomalaisten suosikkia Pullervoa kutsuttiin eilen Helsingin Sanomien otsikossa ”laiskottelevaksi norpaksi”.

Närkästyin WWF:n nettinorpan puolesta.

Hyljeasiantuntijana tiedän, että Pullervon on juuri tähän vuodenaikaan pakko makoilla.

Se vaihtaa karvaa.

Hylkeet olivat maaeläimiä, kunnes niiden kantamuoto aika äskettäin eli oligoseenin lopussa vajaat 30 miljoonaa aloitti vesielämän. Seurasi suurenmoinen lajiutuminen eli adapitiivinen radiaatio. Syntyivät mursut, korvahylkeet ja varsinaiset hylkeet.

Maailman kaikki meret kansoitettiin. Ja sittemmin muutama järvi.

Maan huomasta hylkeet eivät – toisin kuin kymmeniä miljoonia vuosia aiemmin mereen siirtyneet valaat – kuitenkaan päässeet kokonaan.

Hylkeiden on synnytettävä maalle tai jäälle. Ja niiden on vaihdettava karvansa.

Karvanvaihto sujuu hyvin vain kuivilla, sillä ihon on oltava lämmin, jotta vanha karva irtoaisi ja uusi kasvaisi. Kun Pullervo on poissa vedestä, veri kiertää pinnassa ja ruokkii turkin tärkeää uusiutumista.

Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkija Mervi Kunnasranta vahvistaa, että karvanvaihto on norpan vuodenkierron vaativimpia aikoja.

”Turkin pitää olla karvanvaihtoa varten kuiva eivätkä norpat mene silloin mielellään veteen”, hän sanoo.

Siksi norppa voi vaikuttaa kesyltä, vaikka se stressaantuisi lähelle pyrkivästä katsojasta.

”Ihmisten pitäisi ymmärtää, että norpalla on tärkeä karvanvaihto meneillään eikä häiritä tapahtumaa.”

Kunnasrannan mukaan Saimaalla on paikoin näkynyt tilanteita, joissa liian lähelle veneellä menneet katselijat hätistävät norpan veteen kiveltä.

Laitskottelevan näköinen norppa ehkä onkin äärimmäisen valppaana ja varuillaan, muttei solahda veneen lähestyessä veteen siksi, ettei se halua kastella turkkiaan.

Jos kaikki on hyvin, yksittäinen norppa saa karvansa vaihdettua parissa viikossa. Saimaannorpat eivät syö karvanvaihdon aikana juuri lainkaan.

Kun karvanvaihto on ohi, saimaanorpat katovavat vesielementtiin kuin kuin uusintaen oligoseenin suuren tapahtuman. Ruoka maistuu taas. Maalle ne nousevat kesemmällä enää yön hämärimpinä tunteina.