Kuljettu reitti kartalla.
Retkipäivä 14. 26.5. 34 km
Päivästä oli tulossa jälleen lämmin ja tuuleton. Tein aamulla päätöksen sulloa kuivapukuni kajakin uumeniin. Panu seurasi esimerkkiäni. Yleensä melomme lähes juhannukseen saakka kuivapuvulla ulkosaaristossa, mutta nyt merivesi oli lämmennyt jo sen verran, että uskalsimme luopua suojakuoristamme.
Matkameloimme Jussaröstä Hankoniemen eteläpuolelle, jossa atlastelimme Tvärminnen upealla luonnonsuojelualueella. Emme olleet hankkineet sinne maihinnousulupia, joten metsien lintulajistoa jouduimme kuuntelemaan pääosin kajakeista käsin. Taukosaariksi valikoituivat suojelualueen ulkopuoliset saaret.
Tvärminnen suojelualueen laidalla
Hieman havainnointia haittasivat Hangon edustavalla suhanneet puolustusvoimien veneet. Ne kulkevat nopeasti, eivätkä näy edes Marine Traffic -sovelluksessa, josta yleensä suurempien väylien ylityksissä tarkistamme mahdollisen laivaliikenteen. Hankoniemellä ja Russarön alueella oli harjoitus käynnissä, mutta ei onneksi ammuntoja. Pyrimme tarkkaan seuraamaan ampumatiedotteita, jotta emme joudu vahingossa keskelle tulituksia. Koko matkallamme on kaksi hankalaa kohtaa, joista ei pääse ammuntojen aikana ohi: jo ohittamamme Upinniemi sekä edessä vielä oleva Vattajanniemi Lohtajalla. Onneksi karkea vuosisuunnitelma kertoo, että Vattajan ohitamme sopivasti silloin, kun käynnissä ei ole lainkaan harjoituksia. Lisäksi melomme usean muun pienemmän ampuma-alueen läpi, mutta ne voi tarvittaessa myös kiertää.
Retkipäivä 15. 27.5. 25 km
Aamulla oli meriveden korkeus laskenut entisestään, ollen jo -40 cm. Emme päässeet enää leiripaikastamme pois ilman, että nousimme kajakista ja uitimme sen matalaksi käyneen hiekkasärkän yli. Virallisten Retkimelojien Sinivalkoisen Nauhan sääntöjen mukaan kajakkia ei saa kantaa. Uittamista ei onneksi säännöissä mainita! Matalista hiekkasärkistä oli kiinnostunut myös retken ensimmäinen ristisorsa.
Kajakin uittoa matalikon yli.
Kun rantauduimme eräälle saarelle ja Panu lähti kiertämään metsiä hakien korkeita atlasindeksejä, hän koki yllätyksen rymytessään katajikossa rautiaisen pesää etsimässä. Kolme naamioitua sotilasta aseineen ilmestyi hänen eteensä ja alkoi tiedustella, millä asialla Panu liikkui saaressa kiikarit kaulalla ja kamera kädessä. He pyysivät pikaisesti poistumaan saaresta, jotta meitä ei sekoiteta kehenkään toiseen. Kyseessä oli siviilisaari, joten tällaista vastaanottoa emme käynnissä olevista harjoituksista huolimatta osanneet odottaa. Onneksi sotilaat eivät luulleet Panua harjoitukseen kuuluvaksi peiteprofiilin henkilöksi!
Jatkoimme mutkittelua vielä Tulliniemen luonnonsuojelualueen saarten sokkeloissa. Pikaisen Internet-haun tuloksella päädyimme siihen, että muilla saarilla, paitsi nähtävyyskohteina tunnetuilla Gustavsvärnillä ja Hauensuolessa, saattaisi olla maihinnousurajoite voimassa. Niinpä varmuuden vuoksi teimme atlastelut kajakista käsin.
Gustavsvärnin majakka ja linnoituksen jäänteet
Kun olimme jo leiriytyneet, kuului teltan vierestä askelia. Panun kurkatessa ulos, kävi ilmi, että samassa saaressa oli linturetkellä harrastajapiireistä tuttu Aarni, joka oli tullut veneellään saaren toiselle puolelle. Rupattelimme yllättyneinä tovin ajankohtaisista lintuhavainnoista alueella. Ilta toi myös muistutuksen siitä, että olemme saaristossa toisten vieraina. Kun olimme jo nukkumassa, kantautui teltan takaa lehtipuiden seasta tuttu ääni. Satakieli alkulämmitteli yön konserttia varten. Eikä konsertista tulisi suinkaan mikään hiljainen. Tulevana yönä ei juuri nukuttaisi edes korvatulpilla.
Retkipäivä 16. 28.5. 23,5 km
Suomenlahti jää taakse ja Saaristomeri alkaa. Olimme nyt saapuneet kotivesillemme. Kuin taikaiskusta alkavat myös Saaristomerelle tyypilliset ulkosaariston koivumetsät. Lämpö on muuttanut kevään heleyden jo kesän vehreydeksi. Hilla kukkii ulkosaariston soilla poikkeuksellisen aikaisin. Kevät jäi lyhyeksi.
Valitsimme hyvin avointen luotojen rimpsun, jota pitkin seurailimme kohti pohjoista. Ulkosaaristosta emme saa kylliksemme. Monen hyvänä tietämämme lintuluodon kohdalla jouduimme pettymään, sillä esimerkiksi karikukot, räyskät ja selkälokit puuttuivat niiltä lähes tyystin.
Viimeiseksi yöksi ennen kotonamme Kemiönsaaren Taalintehtaalla tapahtuvaa huoltotaukoa hakeuduimme tutulle hiekkasaarelle. Sen naapuriluodolla havaitsimme retken ensimmäisen punasotkan. Jos edellisessä leiripaikassa satakieli piti hereillä, tämä saari tarjosi meille vieläkin isomman yllätyksen. Luulin, että kehrääjän ääni on unettavaa surrutusta, sillä olen aina kuullut sen etäältä. Kun se keskiyön tunteina alkaa kehrätä nakuttaa suoraan teltan yläpuolisella männynoksalla, siinä viimeaikaisten Hangon sotaharjoituskokemusten jälkeen tuntee olevansa sarjatulen kohteena.
Leirisaari
Retkipäivä 17. 29.5. 19 km
Jäljellä oli enää lyhyt etappi kotiimme Bolaxin saariryhmän kautta Taalintehtaalle, jossa tarkoituksena oli pitää yhden kokonaisen päivän huoltotauko ja antaa kehon palautua. Yhtään taukopäivää emme vielä olleetkaan pitäneet sitten Virojoelta lähdön! Matkalla meitä ilahduttivat vihdoin ensimmäiset tervapääskyt. Laji on taantunut voimakkaasti viime aikoina monien muiden hyönteissyöjien tavoin.
Edelleen sää jatkoi samanlaisena, vähätuulisena ja aurinkoisena. Helle alkoi tuntua jo merellä. Ilma oli keltaisenaan männyistä pöllähtävää siitepölyä. Välillä näytti, että metsä savusi. Meri on saanut keltaisen kuorrutteen.
Rannan siitepölypeitto
Taalintehtaalle päästyämme summasimme melottuja kilometrejä. Niitä on tähän mennessä kertynyt 444. Olemme meloneet noin 50 kilometriä enemmän, kuin alkuperäisessä suunnitelmassamme oli. Olemme myös päivän edellä aikataulustamme. Lintulajeja olemme havainneet 110 ja havaintoja on tehty 49:ssä atlasruudussa.
Huoltopäivä 18. 30.5. 0 km
Purkamista, pakkaamista, pyykkäämistä ja korjaamista. Kävimme myös hoitamassa kansalaisvelvollisuutemme eli ennakkoäänestämässä. Päällimmäisenä on onnellisuuden tunne siitä, että matka jatkuu taas huomenna!