Parhaassa tapauksessa saat kerättyä puutarhastasi villit iltapala-ainekset. Jos lähdet kotoa kauemmas etsimään villivihanneksia, niin niityt ja puhtaat joutomaa-alueet sekä suuremmat puistoalueet ovat erinomaisia keruualueita.
Vuohenputki antaa satoa heti ensimmäisenä keväällä.
Kevät on tullut kohinalla, mutta onneksi se on myös vähän hidastellut matkallaan. Huhtikuu on ihan(an) älytöntä aikaa, kun pusikoista alkaa puskea kaikenlaista villiä syötävää ja samaan aikaan pääsee istuttamaan vaikka mitä herkkuja uutta satokautta varten. Aurinko lämmittää ja tuntuu että kaikki on mahdollista!
Parhaassa tapauksessa saat kerättyä puutarhastasi villit iltapala-ainekset. Jos lähdet kotoa kauemmas etsimään villivihanneksia, niin niityt ja puhtaat joutomaa-alueet sekä suuremmat puistoalueet ovat erinomaisia keruualueita. Koirien ulkoilureitteihin kannattaa jättää niin sanotusti hihnan verran etäisyyttä ja vilkkaasti liikennöityihin teihin useamman kymmenen metrin matka.
Tärkein muistisääntö villin ruuan kerääjälle: Kerää ravinnoksi ainoastaan sellaisia kasveja, jotka tunnistat sataprosenttisella varmuudella syötäviksi lajeiksi. Luonnosta löytyy marjojen ja sienien lisäksi valtavasti kaikkea muutakin syötävää. Villivihannesten opetteluun kannattaa suhtautua samalla tavalla kuin marjoihin ja sieniin. Sopiva tahti on 2-3 kasvia kaudessa. Paina myös mieleen yleisimmät luonnossamme kasvavat myrkylliset kasvit, ja erityisesti villivihannesten näköislajit. Sienikori on muovipussia parempi keruuastia myös villivihanneksille! Kuten mistä tahansa ruoka-aineista, myös villivihanneksista voi saada allergisia oireita. Tarkista siis mahdolliset käyttörajoitukset ja aloita tutustuminen pienillä määrillä. Vaihtelu virkistää!
Nokkonen on erittäin monikäyttöistä, herkullista ja terveellistä.
Nokkonen on kevään ensimmäisiä herkkuja. Kannattaa suhtautua siihen ennakkoluulottomasti ja saat helposti ravintorikasta ruokaa lautasellesi. Nokkonen on mainio kasvi aloittelevalle villivihannesten kerääjälle, sillä se on yleinen ja runsassatoinen kasvi, jolla ei ole myrkyllisiä näköislajeja:
Myös ensimmäiset poimulehdet ovat jo nousseet. Kaikista poimulehtien eri alalajeista saat samat hyödyt. Poimulehden käyttö tukee erityisesti naisten hyvinvointia.
Me emme käännä maata viljelypenkeissä lainkaan. Sen sijaan lisäämme niihin katetta. Suosittelen tätä tapaa kaikille, koska näin emme häiritse maaperän ravintoverkkoa ja monimuotoisten eliöiden koti pysyy kunnossa. Mielestäni tämä on muutenkin mukavampi tapa viljellä. Varmasti iso osa hyvästä mielestä tulee siitä, että tietää viljellessäänkin toimivansa luonnon hyväksi eikä sitä köyhdyttäen.
1. Kuohkeuta maata talikolla ilman, että käännät sitä. Tästä oli puhetta edellisessä postauksessa liittyen terveen maaperän periaatteisiin ja häirinnän minimoimiseen. Lisäksi tämä helpottaa kitkemistä.
2. Panosta kitkemiseen. Olisi hyvä jaksaa kitkeä mahdollisimman hyvin niin, että saat rikkaruohoiksikin kutsuttujen monivuotisten oheiskasvien juuristoa pois viljelypenkistä. Huolellinen kitkeminen palkitsee, sillä vuosi vuodelta tehtävää on vähemmän. Jopa vuohenputki ja juolavehnä kyllä häviävät lopulta, etenkin jos ne eivät pääse leviämään takaisin myöskään reunoilta.
3. Lisää viljelypenkkiin kerros kompostimultaa katteeksi. Se ylläpitää maan rakennetta ja lisää ravinteita. Ohutkin katekerros tarjoaa ruokaa ja suojaa maaperän eliöille.
4. Käytäville on kiva levittää esimerkiksi haketta, olkea tai muuta kuivikeainetta katteeksi. Kulkuväylät pysyy selkeinä ja kitkeminenkin on mukavampaa kuivin jaloin.
Ota selvää ja tee vähän laskelmia siitä, milloin kasvit lähtökohtaisesti alkavat tuottaa satoa. Kauanko siihen menee? Esimerkiksi herneiden ja kesäkurpitsojen satoa saa olla keräämässä hyvin usein, kun on niiden paras satoaika. Kylvöt ja istutukset kannattaa siis ajoittaa niin, että pääset myös nauttimaan sadosta!
Tällä kasvukaudella seuraamme erityisesti lehtikaalin ja sen sisaruksen mustakaalin matkaa puutarhassa. Olemme huomanneet tilamyynneissämme, että ihmiset ovat pikkuhiljaa Suomessakin tykästyneet lehtikaaliin. Sitä osataan jo kysyä ja käyttää ruuaksi. Kannattaa siis tutustua tähän lehtivihannekseen, ja mikäs se mukavampi tapa kuin kasvattaa tätä kiitollista ja pitkälle satoisaa kasvia itse!
Meillä on tänä vuonna viljelyssä seuraavia musta- ja lehtikaalilajikkeita:
Halbhoher – Kauniin vihreä ja kiharainen lehtikaali
Roter krauser – Näyttävä violetin sävyinen kiharainen lehtikaali
Nero di Toscana – Palmu- eli mustakaali. Hieman paksummat ja huomattavasti sileämmät, hyvin tummanvihreät lehdet.
Meillä lehtikaalin taimet saivat kylvyn kompostiuutteessa ennen istuttamista. Erilaiset mikrobit muun muassa auttavat niitä juurtumaan.
Voit kylvää lehtikaalit suoraan avomaalle tai esikasvattaa taimet saadaksesi aikaisemmin satoa.
Esikasvatetaan joko suoraan pienissä kasvatusruukuissa, tai isomman määrän voit hajakylvää esimerkiksi dyno-astiassa, johon on tehty reiät pohjaan. Dynosta taimet koulitaan eli siirretään omiin kasvatusruukkuihin kasvamaan sitten kun ovat itäneet, eli sirkkalehdet ovat auenneet.
Vahvat juuret auttavat taimet hyvään alkuun ulkona.
Taimet laitetaan maahan noin neljän viikon kuluttua esikasvatuksen aloittamisesta. Sopiva ajankohta esikasvatukselle ja istutuksille tietysti vaihtelee Suomessa sijainnin mukaan. Tänä keväänä meillä Vantaalla (kasvuvyöhyke 2) laitettiin ensimmäiset lehtikaalin taimet eilen maahan, eli huhtikuun viimeisellä viikolla. Ainakin juhannukseen asti voi istuttaa taimia, sillä lehti- ja mustakaalin maku vaan paranee syksymmällä, kun säät viilenee. Ja tosiaan suoraan maahankin voit nämä kyllä kylvää.
Lehtikaalit voi istuttaa niin syvään, että sirkkalehdet jäävät maan pinnan alle.
Kasveista tulee suuria ja näyttäviä. Me jätämme tänä vuonna pidemmät taimivälit kuin viime vuonna, jotta sadonkorjuu ei mene liian ahtaaksi! Taimiväli saa olla puolisen metriä. Nämä pärjäävät tuholaisille paremmin kuin moni muu kaali, mutta suojaaminen on silti tosi tärkeää heti alusta alkaen. Laita siis ulos istutettujen taimien päälle harsoa. Se suojaa lehtikaalejasi kirpoilta ja pitää ne lämpimänä kevään vaihtelevissa olosuhteissa.
Helppo fermentoitu typpilannoite puutarhaan: Laita ämpäriin nokkosia ja täytä se vedellä. Anna käydä 1-2 viikkoa. Lannoite on valmista, kun se haisee ihan kamalalta. Laimenna vedellä kastelukannuun suhteessa 1:10.