Ensilumen hiljentävä maisema, loppusyksyltä tuoksuva sammalmetsä, horisontissa hiipuilevat värit ja matalalta kurotteleva aurinko. Marraskuisella luonnolla on paljon tarjottavana luonnossa kulkijalle.
Edellisen illan syvät sinisen ja harmaan sävyt hiljensivät Matsalun lahden viime viikon blogissa. Ilta vaihtui yöhön. Seuraavan auringonnousun aikaan kohtasin Matsalun maiseman Rannajõen tornissa. Tai oikeastaan auringon säteet kohtasivat sadepisaroiden prismat.
Marraskuun lehdessä lähdetään Heikki Willamon kanssa tikkojen mielimetsiin, opetellaan puiden jäkäliä, retkeillään Juuan Keihäsjoella ja pohditaan, mistä saimaannorppa on tullut.
Marrakuun toisella viikolla erittäin lämmintä ilmaa virtasi Skandien vuoriston yli Etelä-Suomeen. Tuloksena oli marraskuun lämpöennätys Suomen pitkäikäisimmällä sääasemalla.
Pidän marraskuun valoista. Moni pitää. Valossa on kovin paljon mahdollisuuksia. Joskus sitä on toki hyvin vähän. Marraskuun valo tulee aika matalalta ja se on yksi sen hieno salaisuus.
Mutta me pelkäämme pimeyttä ja hiljaisuutta, sillä valo ja melu auttavat meitä unohtamaan. Olemme täyttäneet maapallon valosaasteella, joka ei jätä ihmistä missään rauhaan.
