Luontokato ei välttämättä vielä näy kesämökkiläisen silmin Suomen syvimmän järven rannoilla. Lajit kuitenkin kärsivät ihmistoiminnasta sekä pinnan alla että yllä. Ihmisellä on myös mahdollisuus pysäyttää järviluonnon tuho. Artikkeli on Luontokadon kasvot -verkkoartikkelisarjan toinen osa.
Vanha, 22 v, kunnon tuttu, rengastettu selkälokki kalasteli eilen Hauhon Vihavuoden koskessa. Vaikka se on peräti 22-vuotias, hyväkuntoisella linnulla voi olla elinikää vielä jopa kymmenen vuotta.
Työnnän soutuneveen vesille. Viikko sitten, viiden aikaan aamulla. Aurinko on juuri noussut. Olisin voinut lähteä hieman aikaisemminkin. Nyt on hieno hetki. Järven pinta on tyyni. On ensimmäisiä termisen kesän päiviä. Lintukuvaajan yö on lyhyt. Parhaat iltasävyt klo 22 tienoilla, aamuvalot ovat herkimmillään puoli viidestä alkaen tunnin, puolitoista.
Blogissa kerrotaan kesällä 20 vuotta täyttävästä selkälokista, joka palaa aina kotimaisemiinsa Hauholle ja talvehtii Itä-Afrikassa tai Intian valtamerellä.
