Takaisin Töölönlahdelle
Olen palannut kotiin Helsinkiin. Meri on nyt kierretty.
Hiroshima-päivän ilta hämärtyy Helsingissä. Kuva Hanna Kaisa Hellsten.
Olen palannut kotiin Helsinkiin. Meri on nyt kierretty.
Loppumatka ei mennyt niin kuin olin suunnitellut. Pyörästä hajosi osa, joka pitää takapyörän paikallaan ja johon pyöräkärry kiinnitetään. Liikkuminen ajokelvottoman pyörän ja kiinnityskelvottoman perkärryn kanssa osoittautui turhan haastavaksi. Moninaisten vaiheiden kautta sain lopulta järjestettyä bussi-ja lauttakyydin Tukholman ja Turun kautta kotiin.
Vaikka asioiden selvitteleminen itsekseen välillä kypsyttikin, olen silti sitä mieltä, että yksin matkustamisessa on puolensa. Kerrankin on aikaa omille ajatuksille ja kaikenlaisten puolivalmiiden ideoiden pyörittelemiselle. Ihmisten kohtaaminen on helppoa ja usein myös välttämätöntä, sillä neuvoa ja apua joutuu pyytämään aina tämän tästä. Pitkä reissu myös uudistaa silmät, palatessa näkee oman elämänsä ja ympäristönsä aikaisempaa terävämmin.
Reissun päällä oli mahtavaa, mutta myös tuttuihin kuvioihin on mukavaa palata. Oman kesäni päättää Hiroshiman uhrien muistoilta Töölönlahdella. Suomen Rauhanliiton järjestämässä vuosittaisessa tapahtumassa muistetaan niitä 140 000 ihmistä, jotka kuolivat ydinpommin uhreina. Musiikin ja puheiden jälkeen veteen lasketaan kynttilöitä, jotka loimottavat upeasti pimenevässä illassa.
Tilaisuudessa on paljon hienoa. On upeaa, että sadat ihmiset kokoontuvat muistamaan tragediaa. Vain muistamalla historiaa voidaan estää kauheuksien tapahtuminen uudelleen. Ja on myös mukavaa tavata ystäviä pitkästä aikaa ja kuulla, mitä kaikkea onkaan tapahtunut sinä aikana kun on itse pyörittänyt polkimia.
Meri-ihmisenä pidän myös siitä, että tapahtuma voidaan ylipäätään järjestää keskellä pääkaupunkia. Töölönlahti on nykyisin siinä kunnossa, ettei ranta enää haise tai vesi muistuta raparperikiisseliä – aikanaan lahteen laskettiin sokeritehtaan jätevedet, mutta vanhat synnit ovat suurimmalta osaltaan painuneet pohjan sedimenttiin. Mielestäni on myös mukavaa, ettei Helsingin henkireikää ole tukittu kattamalla lahtea rakentamista varten. Sitäkin on jossakin vaiheessa suunniteltu.
Veteen lasketut kynttilät heijastuvat upeasti veteen elokuisessa yössä. Ne kuitenkin muuttuvat jätteeksi pian tilaisuuden päättymisen jälkeen. Osallistuin siivouspartioon, joka poimi lyhdyt lahdesta. Ne pakattiin huolellisesti, sillä ehjänä säilyneet kynttilät ja kellukkeet käytetään ensi vuonna uudelleen. Talkoisiin osallistui myös satunnaisia lahden virkistyskäyttäjiä, kuten SUP-lautailija, joka poimi palavia kynttilöitä kyytiinsä. Se oli kaunista, myös tekona.
Näihin alkusyksyn tunnelmiin on hyvä päättää myös Merenkierto. Kiitokset blogia seuranneille, kanssanne on ollut mukavaa viettää erilainen kesä.