Muistattehan vielä Lintujen asuntomessut Luumäen Jurvalassa: 30 pönttöä 12 lintulajille?

Malttamattomana matkasin pönttötontille viime viikonloppuna (24.4.–26.4.2015) ja ryhdyin kiikaroimaan.

Asunnonkatsojia oli naftisti; huomasin ainoastaan sinitiaisen, joka kävi kurkkaamassa kirjosiepon pönttöön. Palokärki oli sen sijaan tehnyt tiedusteluja jo aiemmin. Tervapääskyn ja kottaraisen asumusten lentoaukossa näkyi nokanjälkiä. Eloa maisemaan toivat nurmikolla pomppivat rastaat ja selvästi jo pariutuneet talitiaiset, punatulkut, peipot ja sepelkyyhkyt.

Kiertelin tonttia kuin hidastetussa filmissä. Pysähtelin, olin tutkivinani limasienen täplittämiä oksia ja yritin muutenkin olla maisemassa kuin kivi tai kanto. Nähdäkseni yksikään pönttö kolmestakymmenestä ei ollut vielä varattu.

Mutta voi, miten punarinnat lauloivat. Äänessä oli ainakin neljä koirasta yhtä aikaa. Olivatko ne iskeneet silmänsä niille varattuihin pönttöihin? Se olisi mahtavaa, sillä pönttömestari Koposen mukaan punarinta on valitsemistamme lajeista juuri se krantuin.

Liian aikaisin tuli inventaario tehtyä. Ainakin leppälinnut, harmaasiepot ja tervapääskyt ovat vielä matkalla ja puukiipijöistä, käenpiioista ja kirjosiepoista on nähty vasta ensimmäiset tiedustelijat.

Kottaraiset voivat sen sijaan olla jo jonossa, sillä havaintopalvelu Tiiran mukaan ihan lähellä messualuetta Huomolan pelloilla niitä viipyilee jo 35.

On siis kevät. Pääni yli lensi viikonlopun aikana kurkia ja laulujoutsenia, läheisellä pellolla seisoivat kuovi ja töyhtöhyyppä. Aamuisin kuulin kaukaa teerien soidinpulinan.