Kuvat: Alice Karlsson

Osallistuin lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLifen kymmenenteen pihabongaukseen sunnuntaina (25.1.2015) iltapäivällä. Tunti lintujen tarkkailua omalla pihalla kuulosti lyhyeltä, mutta se yllätti.

Aluksi näytti pahalta. Ruokintapaikka oli tyhjä eikä mikään pyrähdellyt puiden latvuksissa. Outoa. Kello oli 14 ja auringonlaskuun oli pari tuntia, kyllähän nyt vielä pitäisi…

Sitten aloin nähdä. Räkättirastasparvi ilmestyi naapuripihan taivaalle kuin tyhjästä. Se asettui koivuun ja viipyi siinä juuri ja juuri sen aikaa, että ehdin laskea – 16. Kohta kuulin tilhien helinää – ja sama juttu. Nekin stoppasivat puuhun laskennan ajaksi. Niitä oli ainakin parikymmentä.

Siirryin tapahtumien keskiöön naapurin ruokinnalle. Siellä olikin tungosta. Urpiainen ja pari punatulkkua istuivat pensaassa ja katselivat (ehkä) kuinka peipot, talitiaiset ja viherpeipot pistelivät reipasta vauhtia poskeensa maahan varisseita siemeniä.

Samassa joukkoon pölähti mustarastaita. Hupsista. Kiikarilla katsoen ne näyttivät jättiläisiltä pikkulintujen rinnalla. Ja ruoka kelpasi, vaikka jossakin takana punatulkkukoiras toisteli koko ajan phjyy, phjyy.

Oli mukava tunti. Pihabongaus on loistava idea. Näin tunnissa 13 lajia vain seisomalla kutakuinkin paikallani. Oli kiva myös kuulua isoon joukkoon. Tilastoihin on kertynyt jo 20 000 bongaajaa, 13 000 pihaa ja kymmeniä tuhansia lintuyksilöitä.

DSCN0122

http://www.tiira.fi/pihabongaus_2015/tulokset.php

pihabongaus