135/2020

Osuin Viron lintulahdille silloin kun syksyn ainoa isompi syksyn myrsky puhalsi yli 20 metrin sekunnissa voimalla. Puuskissa oli tuulella hetkin voimaa enemmänkin. Koska tuuli puhalsi pitkähkön aikaa luoteesta, Viron merenlahtien vesi ehti nousta tuulen alla aika korkealle, jos kohta ei ihan tulvakorkeuksiin.

Taitavan sitkeästi pärjäsivät linnut noissakin olosuhteissa. Tietysti on selvä, että pikkulinnut välttävät joutumasta tuulten armoille. Seurasin Pögarin lahdella neljää lajia, jotka kaikki pärjäsivät.

Vesilinnut eivät turhia lentele, monet lajit pakkautuvat kuitenkin suojaisiin lahtiin kuten kuvan haapanat.

Alavan rantaniityn vesiraja siirtyy myrskyssä paikoin jopa satoja metrejä. Se on kuitenkin normaali vaihteluväli.

Töyhtöhyypät ja muut kahlaajat kyyhöttivät rantavedessä. Ne pystyivät sorsalintujen tapaan pääosin ruokailemaan tuiverruksessa. Tuuli saattoi auttaakin vedessä ja rannassa ruokailevia lintuja siinä suhteessa, että se oli kuljettanut ja kasannut kasvustoa, jonka seasta kahlaajat ja sorsat saattoivat etsiä syötävää. Veden korkeus oli siirtänyt rantaviivaa alavilla niityillä jopa satoja metrejä. Ravintoa oli siis hyvin saatavilla.

Töyhtöhyypän töyhtö näyttää viivasuoraan linnun taakse kovassa tullessa.

Urheimmin, taitavimmin ja samalla avoimessa, kovimmassa tuulessa ja korkeammallakin kuin monet lensivät isosiipiset kurjet suoraan tuulta päin. Niiden vuosisataiset yöpymispaikat olivat  ruokailupeltoihin nähden luoteessa.

Puut taipuvat voimakkaasti kaarelle kurkien pyrkiessä merelle yöypymisluodoilleen.

Kurkien piti lentää vielä meren yllä 3-5 km ulos luodoille, joille kettu tai muut maanisäkkäät eivät pääsisi niitä hätyyttelemään. Välillä kurjet kauhoivat suurilla siivillään lähes paikallaan. Huuto oli voimakas ja sekaannus suuri. Joskus linnut käyttivät hyväksi tuulia syöksähdellen maata kohti päästäkseen eteenpäin. Ne etenivät lopulta taitavasti tuulen liikkeistä reittejä löytäen. Rantojen pieniä puusaarekkeita ne pyrkivät saamaan suojakseen. Joskus tuuli kuitenkin suorastaan vei mennessään parvea hetken aikaa. Luulen, että aika hapoille kurkien siivet menivät ennen kuin myrskyinen mutta turvallinen luoto oli saavutettu. Mutta ne lensivät määrätietoisesti ja taitavasti myrskyssäkin.

Kurkien siipien muoto myrskysäässä poikkeaa paljon totutusta.

Luodon rannoilla oli haasteita meriveden kohonneen korkeuden kanssa. Mutta niin suuri oli myös isojen ja tikarinokkaisten lintujen pelko yöllisistä saalistajista, etteivät kurjet myrskylläkään jääneet aukealle pellolle, vaikka sielläkin saattaisi porukalla havaita ajoissa lähestyvän vaaran. Ja ne pääsivät myrskyäville luodoille.