Elämänpinnoja alkuvuodesta kertyi silti kymmenittäin, kun aikaa riitti kuva-arkistojen läpikäymiseen ja eritoten ulkomailla kuvattujen, vielä määrittämättömien kuvien lähettämiseen iNaturalist -palveluun. Palvelu on kansainvälinen ja tunnistaminen toimii yhteisöperiaatteena. Järjestelmä itsessään hyödyntää automaattista kuvantunnistusta ja ehdottaa lajiryhmää, sukua tai jopa lajia. Tämän tai oman veikkauksensa voi ehdottaa lähettämilleen kuville jonka jälkeen muut käyttäjät voivat vahvistaa havainnon tai tarjota toista määritystä. Kun samaa lajia on ehdottanut riittävän moni, saavuttaa havainto tutkimustason statuksen ja sitä pidetään luotettavana. Erityisen hyödylliseksi koen iNaturalistin olevan oman asuinpaikan ulkopuolista tai muuten vierasta lajistoa määritettäessä. Omallakin kohdallani paikallisten ja eri lajiryhmien asiantuntemuksesta oli suuri apu ja moni aiemmin nimeämätön Montenegrossa, Kroatiassa tai kotimaassa kuvattu laji sai nimensä.

Kleopatra – Gonepteryx cleopatra – on sitruunaperhosen sukulainen. Etusiipien päälipuolella sillä on laajat kirkkaanoranssit laikut. Kuvattu Kroatiassa. Kuva: Tapio Kujala.

Vuoden ensimmäinen varsinainen elämänpinna löytyi omasta ruokailuhuoneesta. Sisällä lenteli pieni perhonen, joka osoittautui kasvihuonekoisaksi. Esimerkiksi kyseisen lajin iNaturalistin automatiikka tunnisti lajitasolle. Laji ei pysty talvehtimaan Suomen olosuhteissa ja tämäkin yksilö oli mitä todennäköisimmin päätynyt sisätiloihin huonekasvien mukana.

Kasvihuonekoisa – Duponchelia fovealis. Kuva: Tapio Kujala.

Kun kevät iski hieman yllättäenkin päälle, into päästä etsimään hyönteisiä heräsi. Täsmäiskun kohteeksi valitsin tarkoituksella hieman epätyypillisen habitaatin: Kehä I:n ja Hämeenlinnanväylän eritasoliittymän väliin jäävän niittypenkereen. Olin käynyt samassa paikassa jo aiemmin, koska ohiajaessani olin havainnut tien vieressä runsaasti neidonkieliä ja mielessäni oli käynyt, että hyvällä tuurilla siitä voisi napata neidonkieliluteen, jota ei ollut vielä silloin useisiin vuosikymmeniin havaittu Suomesta. Sittemmin se löydettiin Hangosta.

Pienenä lisämainintana, selatessani Kroatiassa kuvaamiani, iNaturalistin kautta määritettyjä lajeja valitakseni minkä sisällyttäisin kirjoitukseen, huomasin kleopatran kohdalla, että perhonen taitaa juurikin ruokailla neidonkielen kukinnossa ja sen jälkeen valinta oli helppo tehdä.

Loppukesällä niityllä kasvoi neidonkielten lisäksi runsaasti kaunokkeja ja muuta niittykasvillisuutta. Nyt keväällä kasvuston laatua oli vaikea arvioida, koska keto oli niitetty loppusyksystä sängelle. Liikkumista ja seuloksen ottamista tämä helpotti, mutta samalla itselläni oli vahvat epäilykset siitä, että liian aikaisin suoritettu niittotoimenpide ja niitettyjen kasvien poisvienti koitui monen alueella elävän lajin kohtaloksi tai ainakin verotti niiden kantoja merkittävästi. Vielä odotetaan niitä päiviä, jolloin kunnat ja kaupungit ymmärtäisivät tarjota tämäntyyppisistä joutoalueista ja tienvarsista turvasatamia hyönteisille. Esimerkiksi Englannissa on kokeiltu pölyttäjille suunnattuna niittykukkaistutuksia teiden ja muiden kulkuväylien varsille. Istutukset eivät ainoastaan tarjoa hyönteisille ja muille lajeille ravintoa ja elinpaikkoja vaan ne myös auttavat hyönteisiä levittäytymään takaisin alueille joilta niiden kannat ovat rakentamisen ja myrkytyksen vuoksi romahtaneet. B-Lines -hankkeesta voi lukea lisää (englanniksi) esimerkiksi täältä. Ratkaisuhan tarjoaa myös ihmisille iloa ja jos kasvillisuus pidetään sopivan matalana, ei se juuri heikennä liikenneturvallisuutta.

Palatakseni takaisin seulomiseen, niityllä oli siellä täällä sentään heinäkasvien tyvitupsuja ja muita kasveja, joiden alimmat, maanmyötäiset lehdet olivat jääneet niittokoneen tavoittamattomiin. Nämä ovat otollisia suojapaikkoja talvehtiville hyönteisille ja tarjoavat ensimmäisenä keväällä heränneille lajeille ravintoa, sekä kasveja nakerteleville ja imeskeleville vegaaneille että niitä metsästäville pedoille. Seulosta en kerännyt kuin yhden laatikollisen, mutta sekin tarjosi suhteellisen kattavasti erilaista lajistoa.

Seuloja itse. Kuva: Tapio Kujala.

 

Seuloksesta löytyi kymmenien ja kymmenien muurahaisten lisäksi mm. seuraavia lajeja:

Raitaleokki – Alopecosa cf. pulverulenta. Kuva: Tapio Kujala.

Nauriskirppa – Psylliodes napi. Kuva Tapio Kujala.

Pikkunaskalilude – Nabis brevis. Kuva: Tapio Kujala.

Maurikki – Phrurolithus festivus. Kuva: Tapio Kujala.

Niittyleuakki – Pachygnatha degeeri. Kuva: Tapio Kujala.

Seitsenpistepirkko – Coccinella septempunctata. Kuva: Tapio Kujala.

Apilatikkulude – Berytinus minor. Kuva: Tapio Kujala.

Lovikilpikuoriainen – Cassida sanguinolenta – kuvattuna vatsapuolelta. Kuva: Tapio Kujala.

 

 

hyönteisethämähäkitkaupunkikovakuoriaisetperhosetseulonta

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!